Olin muistaakseni 16-vuotias, kun tulin valituksi silloisen Käpylän seurakunnan nuorten parlamenttiin. Se oli nuorista koostuva luottamuselin, joka yhdessä työntekijöiden kanssa suunnitteli seurakunnan nuorisotyötä ja päätti sen toteutuksesta. Kaksi vuotta myöhemmin minusta tuli seurakuntaneuvoston jäsen.
Kahdeksan seurakuntaneuvostovuoden aikana kirjoitin ylioppilaaksi, aloitin opinnot, muutin pois lapsuudenkodistani ja asuin ympäri pääkaupunkiseutua ainakin neljässä eri osoitteessa, joista yksikään ei ollut Käpylän seurakunnan alueella. Koko tämän ajan säilytin seurakuntaneuvoston jäsenyyden. Tämän teki mahdolliseksi se, että vielä tuohon maailmanaikaan sain opiskelijana pitää kirjani vanhassa kotiseurakunnassani vaikka asuinkin muualla.
***
Kirkolliskokoukselle vuonna 2016 luovutettuun kirkon tulevaisuuskomitean mietintöön sisältyi ehdotus nuorisokiintiöiden ottamisesta käyttöön kirkon luottamuselimissä. Pyrkimyksenä oli hyvällä syyllä korjata ”nuorten voimakasta aliedustusta kirkollisessa päätöksenteossa”. Valiokuntakierroksella ehdotus torpattiin. Perusteluissa rivien välistä ja välillä riveiltäkin paistaa huoli nuorten kykenemättömyydestä sitoutua useampivuotisiin luottamustehtäviin.
Minkälainen lopputulos olisi mahtanut olla, jos tulevaisuuskomitean mietintöä koskevaan keskusteluun osallistuneista joka viides olisi itse ollut nuori, siis alle kolmekymppinen? Olisiko löytynyt parempaa valmiutta etsiä hyviä syitä sille, miksi juuri tässä tilanteessa kiintiöt olisivat hyvä ja konkreettinen tapa varmistaa useampien sukupolvien osallisuus kirkon elämässä ja sitä koskevassa päätöksenteossa?
***
Luterilaisella maailmanliitolla on hyviä kokemuksia nuorisokiintiöstä jo yli kolmelta vuosikymmeneltä. Se on sitoutunut nimeämään kaikkiin luottamuselimiinsä ja työryhmiinsä vähintään 20 prosenttia alle 30-vuotiaita. Toukokuussa 2017 Namibian Windhoekissa kokoontunut maailmanliiton kahdestoista yleiskokous antoi vahvan suosituksen jäsenkirkoille, että nekin ottaisivat käyttöön nuorten luottamushenkilöiden kiintiöt.
Vuosien mittaan nuorten johtajuus luterilaisessa kirkkoyhteisössä on voimistunut. He ovat tuoneet yhteisön elämään sellaista viisautta ja tarkkanäköisyyttä, johon me keski-ikäiset emme olisi koskaan keskenämme yltäneet. Heidän kokemuksensa maailmasta ja kirkosta on aivan yhtä tosi kuin meidänkin. Siksi nuoret luottamushenkilöt eivät ole vain tulevaisuuden, vaan jo tämän päivän päätöksentekijöitä.
Kirjoittaja on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri.
Kuva: Marie Renaux / Luterilainen maailmanliitto
Lue myös:
Kolumni: Kuilut virkateologian eri koulukuntien välillä tuntuvat vain syventyneen
Kolumni: Kirkolle jäsenkunnan monimuotoisuus on yhtä tärkeää kuin ykseyskin
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.