Matti Pikkarainen kirjoitti eilen blogikirjoituksen, jossa hän käytti termiä etelän valopäät. Keitä he ovat kirkollisessa keskustelussa?
”Ja kaiken lisäksi, jos joku keksii esittää minkä tahansa ajatuksen, joka poikkeaa kirkon perinteestä, rientävät etelän valopäät kilvan etsimään perusteita, millä tuo kulloinenkin asia voitaisiin kirkossa vähintäänkin pitää hyväksyttävänä, jollei jopa suositeltavana”, hän sanaili blogissaan
Kalevassa.
Pikkarainen toteaa perjantaiaamuna Kotimaa24:lle, ettei hän näe erityistä eroa pohjoisen ja etelän kristillisyyden välillä.
– Se vain sattui sormista kirjoittautumaan näyttöpäätteelle sellainen sana.
Hetken mietittyään hän kuitenkin viittaa mediaan, vaikkei käytä tunnettua sanaparia ”etelän media”.
– Etelän ääni näkyy ja kuuluu selkeämmin kuin meiltä päin. Pitää aina ärähtää jotain niin se menee läpi. Ehkä siellä, missä on massaa enemmän, on ääntä enemmän.
– Kirjoitin yhden blogikirjoituksen, mutta se näyttää saaneen mielenkiintoisen vauhdin. Niin sanotut suvaitsevaiset fundamentalistit ovat siitä huvittavia, että jos on eri mieltä kuin jokin julkinen mielipide, se on heti vihapuhetta ja hirveän kauhean pahaa.
Pikkaraisen mukaan kirkossa pelätään sitä, että ollaan eri mieltä. Hän katsoo, että niin sanotulta liberaalilta puolelta saa kaataa sangon päähän ja sitä pidetään edistyksellisyytenä.
– Sitten toisaalta jos toiselta puolelta vähän niin kuin ihmetellään vesisangon kaatamista niskaan, sitä pidetään vihapuheena ja patavanhoillisuutena.
Pikkarainen kritisoi paljon keskustelua herättäneessä blogikirjoituksessaan Suomen Lähetysseuran päätöstä lähettää parisuhteensa rekisteröineet lähetystyöhön.
– Jos joku minun blogikirjoituksesta löytää vihapuheen, kyllä on pitänyt pinseteillä etsiä. Se on vain yhden ihmisen tiukka näkemys asiasta, minulla on vain erilainen mielipide. Kun olen eri mieltä, tulkitaan, että nyt tuomitsen helvettiin. Pitää olla melkoinen fakiiri, joka kirjoituksestani sen saa esiin. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Pikkarainen suree sitä, että tällä hetkellä ihmiset jaetaan konservatiiveiksi tai liberaaleiksi vain siltä pohjalta, miten he suhtautuvat seksuaalieettisiin kysymyksiin.
– Eihän maailma niin yksioikoinen ja mustavalkoinen ole. Maailma pitäisi nähdä muutenkin kuin pelkästään yhden ainoan kysymyksen kautta. Miten ihmiset voivat ajatella niin yksioikoisen naiivisti? Suomi on niin pieni maa, ettei tänne mahdu kuin yksi totuus kerralla. Se on minun totuus ja sinun väärä. Eri tavallakin pitäisi voida ajatella. Kyllä etelän valopäiden ja itseään liberaaleina pitämien kirjoituksissakin sitä vihapuhetta on.
Lue Tuomiorovasti: Tämä on tuhon tie
Ilmoita asiavirheestä