Matti Poutiaisen mukaan Jumalan totteleminen maallisen lain ohi ajavana ohjeena on nähty luterilaisuudessa yleensä vain ääritilanteisiin liittyvänä. Kotimaa24:n haastatteleman Poutiaisen mukaan tällaisia tilanteita syntyy lähinnä totalitaarisissa järjestelmissä.
– Esimerkkinä on usein nostettu natsi-Saksa, jossa Jumalan tahto ja rakkauden laki olivat ristiriidassa maallisen lain kanssa. Valtio ajoi kansanmurhaa ja heikompien tuhoamista, Poutiainen sanoo.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opin tiivistävässä Katekismuksessa painotetaan hyvän esivallan olevan Jumalan parhaita lahjoja. Samalla kuitenkin painotetaan, että uskollisuus Jumalalle on tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen. Nykyistä Katekismusta kirjoittamassa ollut Poutiainen näkee, ettei teksti ota kantaa mihinkään yksittäiseen kysymykseen.
– Katekismuksen taustalla on kahden regimentin oppi, maallisen ja hengellisen vallan erotteleminen. Yhteiskunnan tehtävä on puolustaa vähemmistöjä ja heikoimpia. Jos se tekee niin, se on Jumalan palvelija, Poutiainen sanoo.
Poutiainen muistuttaa, että tottelemattomuutta huomattavasti merkittävämpi juonne on ollut kuuliaisuus esivaltaa kohtaan. Esimerkiksi Uudessa testamentissa Paavali sanoo, ettei esivalta turhaan kanna miekkaa. Miekka ei ole uhkaava vaan hyvää tekevä.
– Ihmisluonto on sellainen, että se tarvitsee lain turvaa. Silloin itsekkäät ja röyhkeät eivät pääse asettamaan omia sääntöjään, Poutiainen sanoo.
Poutiainen uskoo, että sisäasiainministeri Päivi Räsäsen puheeseen kohdistuneessa huomiossa ei ole ensisijaisesti kyse kristillisen perinteen näkemyksestä Jumalan tottelemisen ja maallisen lain suhteesta.
– Keskustelussa on poliittinen ulottuvuus ja henkilöulottuvuus, joka kohdistuu Räsäsen asemaan lakeja säätävänä ministerinä. Sisäministerin katsotaan edustavan poliisivoimia. Keskustelua ei ole voitu käydä ottamatta esille hänen aikaisemmin esittämiään kantoja, Poutiainen arvelee.
Lue myös: Pääkirjoituksissa arvostellaan ministeri Räsäsen toimintaa
Komulainen ihmettelee Räsäsen aiheuttamaa kohua
Räsänen vetoaa nyt kirkkokäsikirjaan
Ilmoita asiavirheestä