Veikko Purmonen (kuvassa) Helsingin Sanomissa. Ortodoksinen kanoninen lainsäädäntö on osittain vanhentunutta eikä kirkollisesta oikeudenkäytöstä ole säädöksiä.
Kanoneja sovelletaan tapauskohtaisesti. Aiemmin kaikki papistoon kohdistuneet rikkomusepäilyt käsiteltiin kirkollisessa oikeudessa. Uuden lain tultua voimaan vuonna 2007 kirkollinen alioikeus,viime vaiheessa ojennuslautakunta, ja ylioikeus on lakkautettu. Piispat voivat ratkaista asiat tapauskohtaisesti ilman asianmukaista oikeuskäsittelyä.
– Kummastusta herättää se, että kanoninen lainsäädäntö on asetettu valtiollisten lakien, jopa perustuslain, yläpuolelle. Viranomaiset perustelevat tätä asiantilaa uskonnonvapaudella ja uskonnollisten yhteisöjen autonomialla: jos on uskonnollisen yhteisön jäsen, on hyväksyttävä myös sen säännöt. Voiko olla niin, että uskontojen autonomia antaa vapaat kädet jopa ihmisoikeuksien mielivaltaiseen loukkaamiseen, Purmonen sanoo Kotimaa24:lle.
– Kirkollisessa oikeudenkäytössä pitäisi olla johdonmukaisuutta ja papistoa tulisi kohdella yhdenvertaisesti. Joidenkin pappien kohdalla on sallittu poliittinen osallistuminen, joidenkin kohdalla ei.
Purmonen ottaa esimerkiksi europarlamentaarikko Mitro Revon, joka joutui poliittisen uransa vuoksi toimituskieltoon. Aiemmin pari pappia on ollut kansanedustajaehdokkaina, joskaan eivät tulleet valituiksi. Yksi pappi on ollut presidentin valitsijamiesvaalissa, jossa pääsi varasijalle. Joitakin papiston jäseniä on osallistunut myös kunnallispolitiikkaan. Nämä tapaukset eivät ole aiheuttaneet mitään seuraamuksia.
Sen sijaan isä Mitron kohdalla kanoneja on tulkittu kirjaimellisesti. Purmosen mukaan poliittisen toiminnan kieltämisen tarkoitus alun perin on ollut se, että piispojen ja pappien tulee omistautua kirkon palvelemiseen, eikä maallisiin tehtäviin saa antautua.
– Historian kuluessa tästä periaatteesta on varsin paljon poikettu. Ottomaanien hallitsemassa Turkissa piispat olivat etnarkkeja, toisin sanoen he olivat omissa yhteisöissään sekä hengellisiä että poliittisia johtajia. Tältä pohjalta tuli mahdolliseksi, että arkkipiispa Makarios saattoi toimia sekä Kyproksen kirkon päämiehenä että tasavallan presidenttinä.
Julkisuudessa esillä olleiden papiston avioliittoja ja poliittista osallistumista koskevien kysymysten ohella kanoniseen oikeuteen liittyy lukuisia muitakin ongelmia. Pääsyynä siihen on säädösten vanhentuminen. Kaikkia säännöksiä nykypäivänä ei yksinkertaisesti enää voida noudattaa.
– Ekumeenisessa toiminnassa tuntuisi vaikealta noudattaa kanonien määräystä siitä, että kirkon jäsen ei saa osallistua rukoukseen yhdessä harhaoppisten tai skismaattisten yhteisöjen kanssa. Monet muutkin säännökset ovat nykyaikana osoittautuneet vanhentuneiksi.
Kanonien päivitystä on Purmosen mukaan kaavailtu jo vuosikymmeniä, mutta toistaiseksi asiassa ei ole päästy alkua pitemmälle.
(Kuva: Timo Mertanen/Helsingin ortodoksinen seurakunta)
Lue myös: Ortodoksisen papin perheen kuuluttava kirkkoon
Ilmoita asiavirheestä