Sauli Niinistön ”Tavallisia asioita” -kampanja on herättänyt keskustelua luterilaisesta sosiaalietiikasta. Kumpi rakastaa, järjestelmä vai yksilö?
Hiljattain Kotimaa24:ssä
Sana-lehden päätoimittaja Hannu Nyman selvitteli pääkirjoitustaan, jossa hän kirjoitti, ettei ”järjestelmä osaa rakastaa”. Kotimaa24 kysyi, onko Sana hylännyt luterilaisen sosiaalietiikan, jonka perusperiaatteita on se, että ”järjestelmä” eli niin kutsuttu maallinen regimentti toimii Jumalan rakkauden välineenä. Katekismuksen mukaan hyvä esivalta on ”Jumalan parhaita lahjoja”.
Tuoreessa Esse-lehdessä (18.10) Itä-Suomen yliopiston systemaattisen teologian professori Antti Raunio sanoo, ettei vastakkainasettelu ole luterilaisen sosiaalietiikan mukaista. Kysymykseen, ”onko rakkauden toteuttaminen yksilön vai järjestelmän tehtävä”, kirkko vastaa nimittäin ”molempien”.
Järjestelmää tarvitaan avuksi, koska ihmisessä on voimia, jotka vastustavat hyvän jakamista ja toimivat jopa sitä vastaan. Lahjoittavan rakkauden sijasta ihmiset harjoittavat hyvän pidättämistä itsellä ja sen tavoittelemista omaksi hyväksi.
– Kristitytkään eivät ole kovin valmiita ja halukkaita elämään lahjoittavan rakkauden mukaisesti. Siksi Jumalan tahdon mukaista yhteiskuntaa ei voi rakentaa vain yksilöiden hyväntahtoisuuden varaan, Raunio sanoo Essessä.
Niinistön kampanja auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
Lue myös: Sanoutuuko Sana-lehti irti luterilaisesta sosiaalietiikasta?
Presidentti Niinistön kampanjassa suositellaan iltarukousta
Niinistön verkkosivusto tuo esille arkikeinoja nuorten auttamiseksi
Ilmoita asiavirheestä