Seppo Vänskä on kirjoittanut kokemuksistaan kaunistelemattoman kirjan. Japani yllättää yhä uudelleen –kirjassa hän kertoo muun muassa suomalaisen ja japanilaisen kulttuurin yhteentörmäyksistä. Hän ei halua lähetystyöntekijöillle soviteltavan minkäänlaista pyhyyden sädekehää. Hän kertookin työn arjesta kauko-idässä.
Vänskä ruotii suorasanaisesti lähettiyhteisön sisäistä kemiaa. Hänen mukaansa ”kentälle valikoituu usein voimakkaita persoonia, joilla vahva kutsumustietoisuus, Jumalalta saaatu näky ja jääräpäinen luonne. Kun tähän yhdistyytiukka opillisuus ja tarve olla aina oikeassa, sokea Reettakin tajuaa, että lähettiyhteisö ei välttämättä ole kaikkein helpoin työyhteisö”.
Vänskä ei kuitenkaan allekirjoita täysin lähetysympyröiden sisällä liikkunutta väitettä, että Japanin työkenttä olisi kuuluisa ongelmistaan ja huonosta työilmapiiristä. Jos tilannetta arvioidaan lopputuloksesta käsin, esimerkiksi kuuden japanilaisen seurakunnan synnyttämistä ei Vänskän mielestä lähetystyön hedelmiä voi pitää erityisen huonoina. Hänestä vaativassa Japanin vaativissa olosuhteissa on lähetystyössä onnistuttu hyvin.
Vänskä päätyy kokemuksensa perusteella suosittelemaan, että jokaiselle lähetillä tulisi olla suppean lähettiyhteisön ulkopuolinen sielunhoitaja tai luottohenkilö, jonka puoleen kääntyä säännöllisesti. Toiseksi vaihtoehdoksi uskotuksi Vänskä ehdottaa toisten lähetysjärjestöjen lähettejä. Kollegan näkökulma auttaa hänestä parhaassa tapauksessa terveesti erilainen ja auttaa osaltaa jäsentämään ongelmallisia asioita ja tilanteita uudessa valossa.
Jo eläköitynyt lähetysveteraani kuvaa kirjassaan lähetystyötä lähes kolmenkymmenen vuoden ajanjaksolta. Japania pidetään kielensä ja tapakulttuurinsa vuoksi yhtenä haastavavimmista lähetyskentistä. Vänskä kertoo kirjan olevan hänen puheenvuoronsa Suomen kirkon sisäiseen keskusteluun jossa puhaltavat myös lähetystyön osalta uudet ja osin oudot tuulet.
Ilmoita asiavirheestä