Ministeriö käsitteli Signmarkin asian – tässä tulos


Signmark pyysi opetus- ja kulttuuriministeriöstä kantaa viittomakielisen rap-artistin Signmarkin tapaukseen. Koska Signmark on kuuro eikä tuota itse ääntä, hän jää paitsi tiettyjä esittävien taiteilijoiden ja äänitetuottajien yhdistyksen Gramexin korvauksia.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) välitti vanhempainvapaansa aikana asian arvioitavaksi ja vastattavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriyksikön johtajalle Jukka Liedekselle, jota kautta asia päätyi ministeriön tekijänoikeusasiantuntijoiden ryhmän arviointiin.

Liedes välitti Kotimaa24:lle ryhmän arvioinnin (vastaus julkaistu kokonaan alla). Ryhmä katsoo esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksia äänitallenteiden osalta valvovan Gramexin toimivan tekijänoikeuslain säännösten mukaisesti.

”Gramexin hoidossa oleva tekijänoikeuksien osa-alue liittyy tallennettuun musiikkiin, siis tallennettuun ääneen. Äänitallenteelle tallennetulle esitykselle on luonteenomaista, että esitys on tallennetta kuunneltaessa havaittavissa. Esittävällä taiteilijalla on tällaiseen tallenteeseen oikeuksia, mukaan lukien korvausoikeus julkisesta esittämisestä. Viitottu esitys on luonteeltaan audiovisuaalinen; siinä esityksen tallenne ilmenee kuvallisessa muodossa”.

Kotimaa24 oli kysynyt, onko Signmarkin kohtelu Gramexissa oikein ja toteutuvatko siinä vammaisen henkilön ihmisoikeudet ja ratkaistaanko asia tai puututaanko siihen.

”Kun on kysymys äänellisessä muodossa ilmenevän esityksen suojasta, ihmisoikeudet eivät voi edellyttää, että sellaisen henkilön, joka ei ole tuottanut ääntä, tulisi saada ääniesityksen suojaa”, ministeriön tekijänoikeusasiantuntijat katsovat.

Kuurojen liitto kertoi aiemmin Kotimaa24:lle pitävänsä Signmarkin tapausta ennakkotapauksena. Liiton mukaan Signmarkin panos teoksissa ja tallenteissa on verrannollinen muiden esiintyvien taiteilijoiden ja solistien panokseen. Sen vuoksi liitto näki Signmarkin olevan oikeutettu saamaan vastaavan suuruiset korvaukset kuin muutkin artistit. Tällä hetkellä Signmark eli Marko Vuoriheimo saa musiikkivideolla esiintymisestä ja tuottajan roolista Gramex-korvauksia muttei muusikon ja solistin roolistaan. Signmark on kertonut, ettei kyse ole hänelle rahasta vaan periaatteesta. Keskeinen kysymys on, onko hän samalla viivalla muiden artistien kanssa.

Lue myös: Kuurojen Liitto: Signmarkin saatava Gramex-korvaukset


Opetus- ja kulttuuriministeriön tekijänoikeusasiantuntijoiden ryhmän Kotimaa24:lle antama vastaus:

Käsityksemme on, että Gramex, joka valvoo esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksia äänitallenteiden osalta, toimii tekijänoikeuslain säännösten mukaisesti.

Tekijänoikeuslaissa on säännöksiä tekijänoikeudellisen suojan eri kohteista, jotka ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Tekijänoikeudella suojataan esimerkiksi paperille painettuja kirjoituksia ja piirroksia, ja vaikkapa tallennettua ääntä tai liikkuvaa kuvaa, joka voidaan havaita vain silloin, kun tallennettu esitys tulee kuultavaksi tai nähtäväksi.

Gramexin hoidossa oleva tekijänoikeuksien osa-alue liittyy tallennettuun musiikkiin, siis tallennettuun ääneen. Äänitallenteelle tallennetulle esitykselle on luonteenomaista, että esitys on tallennetta kuunneltaessa havaittavissa. Esittävällä taiteilijalla on tällaiseen tallenteeseen oikeuksia, mukaan lukien korvausoikeus julkisesta esittämisestä.

Viitottu esitys on luonteeltaan audiovisuaalinen; siinä esityksen tallenne ilmenee kuvallisessa muodossa. Mukana voi olla lisäksi ääntä. Kuvatallenteeseen kohdistuu esittävän taiteilijan oikeus ja kuvatallenteen tuottajan oikeus. Tekijänoikeuslain erityisäännöksen mukaan liikkuvaa kuvaa sisältävän musiikkitallenteen julkisesta esittämisestä on muusikoilla oikeus korvaukseen.

Ääni- ja kuvatallenteelle tallennettujen esitysten oikeudet eroavat siis toisistaan. Tämä on historiallinen tosiasia. Esimerkiksi näyttelijöillä ei ole oikeutta korvaukseen tallennetun esityksen julkisesta esittämisestä. Tämän osalta eri maissa on erilaisia ratkaisuja.

Kun on kysymys äänellisessä muodossa ilmenevän esityksen suojasta, ihmisoikeudet eivät voi edellyttää, että sellaisen henkilön, joka ei ole tuottanut ääntä, tulisi saada ääniesityksen suojaa.

Nyt esillä olevaa kysymystä emme näin ollen näe vammaisen henkilön asemaa koskevana ihmisoikeuskysymyksenä. Kysymys liittyy siihen, että tekijänoikeudellisen suojan olemassaolo ja suojan saaminen kytkeytyy erilaisiin tosiasioihin, kuten siihen, onko paperilla kirjoitusta tai piirros, tai onko äänitteelle tallennettu ääntä. Tällaiset asiat ovat ihmisoikeuksien suhteen täysin neutraaleja kysymyksiä.

Tekijänoikeusjärjestelmässä on toisaalta myös asioita, jotka konkreettisella tavalla liittyvät ihmisoikeuksiin, kuten vammaisten henkilöiden mahdollisuuksiin saada teoksia saatavilleen ja nauttia niistä.

Tähän liittyen, Suomen tekijänoikeuslaissa on turvattu varsin hyvin kaikkien mahdollisuudet saada teokset saatavilleen – henkilön fyysisistä ominaisuuksista riippumatta. Säännökset koskevat esimerkiksi näkö- ja kuulovammaisia mutta myös muita tilanteita, joissa teoksia ei voida käyttää vammasta, sairaudesta tai esimerkiksi vanhuuteen liittyvästä toimintakyvyn heikkenemisestä johtuen.

Tekijänoikeuden rajoitussäännökset mahdollistavat teoskappaleiden valmistamisen niin, että teos on käytettävissä vamman lajista tai laadusta riippumatta. Nämä säännökset turvaavat kaikkien yhdenvertaisuutta ja taiteen kokemisen mahdollisuuksia erittäin merkittävällä tavalla.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKörttien lyhyt historia
Seuraava artikkeliTurkulainen: YT-Suomessa ihmisten tulevaisuudenusko äärioikeiston varassa?

Ei näytettäviä viestejä