Kolumni: Hoitokokousten historia odottaa puolueetonta selvitystä

Yhteisöt, kuten kirkko, seurakunnat ja herätysliikkeet, kantavat mukanaan historian painolastia, usein tietämättään. Historian kipukohdat, haavat ja ristiriidat vaikuttavat vähintään taustalla. Vaikka ihmispoloiset yrittävät toimia omasta näkökulmastaan oikein ja hurskaasti, väistämättä osa valinnoista on vääriä ja haavoittaa toisia.

Kirkon, seurakuntien ja herätysliikkeiden tulee olla rehellisiä ja avoimia suhteessa omaan historiaansa. Aika ja unohtaminen eivät ole oikea tapa käsitellä historian kipukohtia. Vääryys ei poistu vaikenemalla. Oikea tapa lähestyä historian vääryyksiä on puolueeton historiantutkimus ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen. Anteeksipyytäminen, anteeksianto ja vääryyksien korjaaminen eivät ole mahdollisia ilman rehellistä historiantutkimusta.

***

Viimeisen kymmenen vuoden aikana ja tänä kesänä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ottanut merkittäviä askelia saamelaisten epäasiallisen kohtelun selvittämisessä, tunnustamisessa ja vääryyksien korjaamisessa. Suunta on oikea.

Vanhoillislestadiolaisuudessa kohdattiin 1970-luvun lopulla niin kutsuttujen hoitokokousten aikakausi. Hoitokokouksissa lukemattomia viattomia uskovaisia heitettiin herätysliikkeen ja pelastuksen ulkopuolelle mitä erilaisimmista syistä. Edelleen moni hoitokokousten uhri kokee surua ja kipua kokemastaan.

Hoitokokousten historia odottaa puolueetonta selvitystä ja vääryyksien korjaamiseen tähtäävää prosessia. Tästä hyötyisivät kaikki osapuolet. Kirkko voisi osaltaan olla aktiivinen prosessin käynnistämisessä.

Paikallisseurakunnalta edellyttää rohkeutta kohdata omat kipukohtansa. Esimerkiksi Taivalkoskella puolueettomasti selvittämätön historian tapahtumaketju on 1950-luvulla tapahtunut paikallisen vanhoillislestadiolaisuuden jakaantuminen. Koko sopan taustalla oli seurakunnan kahden papin henkilökohtaiset riidat ja yhteentörmäys.

***

Suomen evankelis-luterilaisella kirkollakin riittää omassa menneisyydessä selvitettävää ja korjattavaa myös lähihistoriassa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kohtelu oli pitkään julmaa ja loukkaavaa. Naispuolisten pappien ilkeää kohtelua katsottiin läpi sormien. Evankelis-luterilaisen kirkonkin piirissä on ainakin pienessä määrin käytetty lapsia seksuaalisesti hyväksi ja harjoitettu seksuaalista häirintää. Kaikkea ei edes tiedetä.

Puolueeton ja avoin historiantutkimus voi synnyttää halun mielenmuutokseen. Historiasta voi ottaa opiksi. Se vaatii nöyryyttä, rehellisyyttä ja avoimuutta.

Kirjoittaja on Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra ja Koillismaan rovastikunnan lääninrovasti.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKommentti: Ekumeeninen puistomessu todentaa teologisesti pienintä yhteistä nimittäjää
Seuraava artikkeliIntialaispiispa Abraham Mar Paulos: ”Olemme kirkossamme oikeutetusti apostoli Tuomaan perillisiä”

Ei näytettäviä viestejä