Kolumni: Asioiden pohtiminen kasvokkain estää mielipiteiden irtautumista todellisuudesta – siksi synodaalikokouksella on merkitystä

Huomenna papit ja lehtorit kokoontuvat synodaalikokoukseen. Kokouksella on pitkät perinteet, ja sen tehtävät ovat vaihdelleet. Maailmassa, jossa tiedonsaanti oli työlästä ja kesti kauan, yhteen tuleminen oli välttämätöntä.

Teologista keskustelua niissä on käyty aina. On romantisoitu kuvitelma, että menneisyydessä papit olisivat olleet teologisissa kysymyksissä yksimielisiä tai kiltisti totelleet heille annettuja määräyksiä.

Synodaalikokousta on usein kutsuttu sääty-yhteiskunnan viimeiseksi linnakkeeksi. Se on aiheuttanut muissa työntekijäryhmissä närää ja ihmetystä siitä, miksi kirkon keskushallinto korvaa yhden ammattiryhmän kokoontumisen kuuden vuoden välein.

Harmitus on ymmärrettävää, sillä pappeus on kirkossamme jaettu monen eri työntekijäryhmän toimenkuvaan aina lastenohjaajia myöten. Pelkästään diakonien nostaminen mukaan synodaalikokouksiin ei ratkaise tätä ongelmaa, vaan rakentaa uuden raja-aidan ammattikuntien välille.

* * *

Papiston kokoontumisista voi olla perustellusti montaa mieltä. Harvoin kokoontuva synodaalikokous ei muuta tulevaisuuden suuntaa. Teologia uudistuu siellä, missä teologinen ajattelu on aidossa vuorovaikutuksessa elämän kanssa. Teologista keskustelua käydään työntekijöiden kahvipöydissä ja yhdessä seurakuntalaisten kanssa.

Synodaalikokous tarjoaa kuitenkin onnistuessaan tilan erilaisille näkökulmille ja uusille avauksille, sillä pappeudella on erityinen tehtävä kirkossa.

Kirkolliskokous käsittelee kirkon oppiin ja elämään liittyviä kysymyksiä ja päättää niistä yhdessä ja erikseen piipainkokouksen kanssa. Todellinen muutos tapahtuu kuitenkin ruohonjuuritasolla. Mikäli papiston enemmistön kanta teologisiin kysymyksiin muuttuu, asia muuttuu myös käytännössä. Kirkollinen elämä ja teologia elävät jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Tätä tosiasiaa ei mikään kirkolliskokouksen tai piispainkokouksen päätös voi muuksi muuttaa.

Aito dialogi on kirkossa välttämätöntä, ja kirkon ykseys rakentuu sen kautta. Ykseys ei ole yksiäänisyyttä tai suostumista valmiiksi annettuun todellisuuteen. Dialogin tehtävä on auttaa ymmärtämään toisen osapuolen näkökantoja ja aineksia, joista ne koostuvat. Piispojen yksi tärkeä tehtävä on ylläpitää vuoropuhelua ja tätä kautta kirkon ykseyttä. Asioiden pohtiminen kasvokkain estää mielipiteiden irtautumista todellisuudesta. Tässä synodaalikokouksella on edelleen merkitystä.

Kirjoittaja on Turun tuomiorovasti.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliEnergiakriisi pakottaa myös seurakunnat säästötalkoisiin – Mistä teillä säästetään?
Seuraava artikkeliKolumni: Vannoin valan kuningatar Elisabet II:lle ja hänen jälkeläisilleen – vieläkö se kestää?

Ei näytettäviä viestejä