Olen kuullut Paavo Ruotsalaisesta kerrottavan tarinaa, jossa tekopyhien moralistiseen sievistelyyn kyllästynyt Ukko-Paavo otti näiden silmien edessä hörpyn viinaa ja sutkautteli menemään. Tuskin siksi, että olisi moista käytöstä sen ihmeemmin arvostanut, mutta siksi että hurskastelu ärsytti enemmän. Vastareaktio on ymmärrettävä.
Jo dialektiikan filosofinen isä, saksalaisen filosofian kuivakka nero Georg Wilhelm Friedrich Hegel linjasi, että teesiä seuraa antiteesi. Tietynlainen käytös ja kulttuuri synnyttää vastakulttuurin. Sen vuoksi kulttuurisia isän- ja äidinmurhia tehdään – siksi veteraanien lapset valloittivat Vanhan ylioppilastalon ja hippejä seurasivat jupit.
VIIME PÄIVINÄ Suomen kristillistä kenttää on kohahduttanut Suomeen rekisteröity satanistinen yhteisö TST eli The Satanic Temple. Kommenteissa on kauhisteltu sitä, miksi jotkut valitsevat pimeyden valon sijaan ja miksi joku todella haluaa valita pahan hyvän sijasta?
Kuten Helsingin Sanomien ansiokkaasti taustoitetusta jutusta käy ilmi, kyseessä ei ole persoonallista Saatanaa palvova lahko eikä kissoja keittävä okkultistiryhmä. Kyseessä on amerikkalaisen raamattuvyöhykkeen kristillisyyden antiteesi.
”Saatanaan tai muihinkaan henkimaailman olentoihin TST:n jäsenet eivät usko”, muistuttaa HS:n artikkeli. Materialistiseen maailmankuvaan itsensä sitovan yhteisön voisi siis nähdä ennemmin kulttuurisodan karkeana kärjistymänä, sillä minkä voisi olettaa ärsyttävän moralistisiksi miellettyjä kauhistujia enemmän kuin satanistiseen liittyminen?
KUN HELSINGISSÄ vietettiin pridea, somessa herätti kohua eurooppalaisesta pride-kulkueesta otettu kuva, jossa eräät marssijat kantoivat mukanaan sateenkaarilippua, jota koristi teksti saatanan rakastamisesta. Lippu nähtiin joissain konservatiivikristillisissä keskusteluissa jopa paljastuksena: ”Tuota he siis haluavat!”
Itse en moista lippua kuunaan kantaisi enkä pidä sitä tyylikkäänä. Jollain tasolla ymmärrän silti kiukusta ja vastareaktion tarpeesta kumpuavan viestin: teistä monet kieltävät meidät ja elämäntapamme Jumalanne nimessä, tässä teille!
VÄHEKSYMÄTTÄ KENENKÄÄN satanistisuutta, uskon koko ilmiön kumpuavan ennen kaikkea tarpeesta muodostaa vastavoima sille kuvalle, miksi kristinusko mielletään. Niin pitkään kun valtavirtamediassa kristinusko mielletään moralistiseksi, tuomitsevaksi, niuhottavaksi ja vähemmistöjä polkevaksi, syntyy tarve vastareaktiolle.
En usko, että monikaan ateistinen satanisti varsinaisesti vihaa tai inhoaa Jumalaa. Ehkä kyse on siitä, mitä Woody Allenkin joskus totesi haastattelussa. Allenilta kysyttiin hänen suhdettaan Jumalaan, johon hän vastasi nokkelaan tyyliinsä, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään ongelmaa Jumalan kanssa, mutta tämän fanien kanssa kyllä.
JOUDUN SIIS palaamaan sadannen kerran saman kysymyksen äärelle. Nyt jälleen kun kilvan kauhistellaan suomalaisia satanisteja tai tuohon kuvastoon liittyviä, niin on hyvä ensin pohtia, mistä tarve noin vahvalle provokaatiolle ja antiteesille syntyy? Voisiko olla peiliin katsomisen paikka?
Saatana ei ole leikin asia eikä satanismi pelleilyä. Siksi kummankaan asiaa ei kannata omalla käytöksellään tai näkemyksillään edistää. Rakkaudettomuus ja farisealaisuus sataa kumpaankin laariin. Ateistinen satanismi on tietynlaisen kristillisyyden synnyttämä oire, ei tyhjiössä syntynyt sairaus.
Niilo Rantala
31.7. klo 15.40 OIKAISU: Korjattu virheellinen tieto – jutussa mainittu kuva pride-kulkueesta ei ollut Helsingin Pride-kulkueesta.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!