Piispainkokous toimikuntineen, kirkolliskokous valiokuntineen, kirkkohallituksen täysistunto toimikuntineen, kirkkohallituksen virastokollegio, kirkon keskusrahasto, kirkon laintarkastustoimikunta, kirkon työmarkkinalaitos, hiippakuntavaltuustot, tuomiokapitulien istunnot, yhteiset kirkkovaltuustot, seurakuntaneuvostot, seurakuntayhtymien johto.
Tässä lyhykäisyydessään kirkkomme hallinto-organisaatio ja päätöksentekoelimet. Rinnalla kulkevat sujuvasti yhteistyöelimet, kuten kirkkoherrojen kokoukset, Kirkkopalvelut ja rovastikunnalliset toimikunnat.
Olen aktiivinen kirkollisissa Facebook-ryhmissä, kuulun kymmeniin Teams-tiimeihin, seuraan oman seurakuntayhtymäni sisäistä viestintää, oman seurakuntani seurakuntaneuvoston ja Helsingin kirkkovaltuuston päätöksentekoa, kirkolliskokouksia ja valtakunnallista keskustelua kirkollisten medioiden alustoilla. Lisäksi kahlaan usein läpi kirkon infosivuja: Evl ja Evl plussaa ja Kirkonkelloa. Domus ja Dynasty ovat käytössä, kun etsin kokousten pöytäkirjoja.
Silti minusta tuntuu, että en tiedä kaikkea, mitä minun kuuluisi kirkon jäsenenä ja työntekijänä tietää. Ja uskallan väittää olevani aika aktiivinen tiedonhakija. Byrokraattinen himmelimme on valtava, ja ehkä sen täytyy kolmen miljoonan ihmisen putiikissa ollakin. Kuitenkin koen, että esimerkiksi valtion viiden ja puolen miljoonan ihmisen hallinnointiin rakennetun organisaation hahmottaminen on huomattavasti selkeämpää.
EN TIEDÄ, onko kirkon jäsenistölle tehty kyselyitä siitä, miten läpinäkyvänä he kokevat päätöksenteon prosessit, ja miten selkeänä organisaatio hahmotetaan. Tai onko selvitetty sitä, miten hyvin kirkon työntekijät tuntevat eri toimijoiden tehtävät. Tuntu on, että ei ainakaan vähään aikaan.
Väitän, että jos ei itse satu olemaan näistä teemoista kiinnostunut, organisaatio jää kaukaiseksi ja hahmottomaksi. Jopa seurakuntaneuvostojen päätöksistä tiedotetaan mielestäni niukasti, vaikka tämä olisi juuri se perusjäsentä lähimpänä oleva päätöksenteon elin.
KIRKON VIESTINTÄOHJELMASSA linjataan viestinnän yhdeksi tehtäväksi hallinnosta, päätöksistä sekä tulevaisuuden näkymistä avoimesti ja ymmärrettävästi viestiminen. Kirkon viestinnälle saattaa olla liian mahtipontinen tehtävä yrittää tiedottaa keskeisistä päätöksistä ja prosesseista kootusti niin, että jäsenistön tarvitsisi nähdä mahdollisimman vähän vaivaa tiedon äärelle pääsemiseksi.
Paikallistasolla tämä saattaisi onnistuakin. Yritän omalta osaltani edistää jatkossa omassa koti- ja työseurakunnassani kulttuuria, jossa päätökset ja niiden takana käyty keskustelu soveltuvin osin olisi paremmin myös niiden saavutettavissa, jotka eivät osaa etsiä tietoa monenkirjavista linkkikokonaisuuksista. Rohkaisen meitä kirkon työntekijöitä ja jäseniä vaatimaan pyrkimään samaan omissa seurakunnissaan.
Kirjoittaja on yhteisödiakoni Helsingin Malmilla.
Ilmoita asiavirheestä