Kolumni: Sosialismin mukana romahtaneen diakonian teologian tarinassa piilee tärkeä opetus myös nyky­kirkolle

Noin 60 vuotta sitten loi Unkarin luterilaisen kirkon johtava piispa Zoltán Káldy kirkkonsa käyttöön uuden teologisen oppisuunnan, jota hän kutsui diakonian teologiaksi.

Kylmän sodan aikana Unkarin kirkot elivät ateistisen kommunistisen diktatuurin alla. Alistettuina ne etsivät keinoja osoittaa valtiolle tarpeellisuutensa ja luotettavuutensa. Unkarin luterilaiselle kirkolle se keino oli sangen vasemmistolaisen ajattelutavan omaksuneen Káldyn arvion mukaan diakonian teologia: kirkon tehtävä yhteiskunnassa oli palvella.

Káldy muotoili uutta teologiaansa 1960-luvun alussa ja jatkojalosti sitä tulevina vuosina. Hän luonnehti uutta teologis-kirkkopoliittista lähestymistapaansa esimerkiksi siten, että ”diakonia oli kirkon elämänmuoto”.

Todellisuudessa asia oli tietysti teologisesti syvästi ongelmallinen. Kuten LML:ssa vaikuttanut tunnettu unkarilainen systemaatikko Vilmos Vajta sittemmin osoitti, diakonia-sana esimerkiksi ei ole kreikankielisessä UT:ssa keskeinen käsite. Ei sen varaan voi rakentaa koko kirkon modus vivendiä.

TUOSSA KONTEKSTISSA ahdistetun kirkon teologia oli myös nollasummapeliä: kun ytimiltään keinotekoinen diakonian teologia – joka ei tehnyt oikeutta diakoniallekaan – ruhtinoi, kuihtuivat kirkolle täysin välttämätön teologinen ajattelu sekä kirkon työmuodot diakonian teologian äänettömiksi yhtiömiehiksi. Lopputuloksena olivat kritiikitön diktatuurin nöyristely, valheellinen kirkollinen ilmapiiri, pelko, teologian rappio ja kirkon tappio.

Onkos tässä muuten jotakin tuttua?

Kirkossa toimi myös monia diktatuurin turvallisuuspalvelun salaisia agentteja, joiden tehtävänä oli paljastaa sosialistisen valtion ja diakonian teologian opponentit.

PIISPA KÁLDY ja hänen lähettiläänsä pyrkivät erilaisilla ekumeenisilla foorumeilla vakuuttamaan myös läntiset kirkot diakonian teologiasta ainoana oikeana tienä Unkarissa. Suomen kirkossa asialle nyökyteltiin ymmärtäväisesti virallisessa Unkarin-yhteydenpidossa, mutta ei usein sisimmässä. Poliittisesti ja ekumeenisesti sinisilmäisiäkin kirkonmiehiä meillä toki myös oli: kaikkia voi huijata jonkin aikaa ja joitakin kaiken aikaa, mutta ei kaikkia kaiken aikaa.

Diakonian teologia romahti, kun sosialismi romahti. Tarinan opetus nykyajan kirkkoja ajatellen on, että poliittisista ideologioista tai muista vieraista ismeistä ei koskaan pidä rakentaa kirkolle teologisia tai muita pakkopaitoja. Niin on tapahtunut ja tapahtuu helposti, mutta Kristuksen kirkkoa sellainen ei rakenna.

Totuudellinen kirkko lepää Raamatun ja tunnustuksen varassa.

Kirjoittaja valmistelee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa Suomen ja Unkarin luterilaisten piispojen vuorovaikutuksesta kylmän sodan vuosikymmeninä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Hyviä lukuhetkiä!

Kolumni: Sosialismin mukana romahtaneen diakonian teologian tarinassa piilee tärkeä opetus myös nykykirkolle

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliEnsin Heidi Hoffman muutti Mäntsälään ja sitten vaihtoi kirkkoa – Seura­kunta­­päättäjän mielestä sateen­kaari­­kristityille pitää olla tilaa myös isojen kaupunkien ulko­puolella
Seuraava artikkeliKatso tästä tulevat hartaudet ja jumalanpalvelukset radiossa ja tv:ssä

Ei näytettäviä viestejä