Teitkö uudenvuodenlupauksia? Monella meistä ne koskevat elintapoja: liikun enemmän, syön terveellisemmin, en myöhästele. Meillä on tarve muuttaa elämäämme paremmaksi, ja uusi vuosi antaa sen tavoitteluun erinomaiset raamit. Muutosaikeilla yritämme vakuutella olevamme riittävän hyviä.
Entäpä jos tällaisten elämäntapamuutosten asemesta lupaisimmekin olla rohkeampia ja pelottomampia ihmisiä? Olisiko tämä se vuosi, jolloin luopuisit jostain suuresta pelostasi – tai edes pienestä?
Irti päästäminen ei tietenkään aina tapahdu sormia napsauttamalla, mutta joskus tarvitaan vain hyppy alituisen etäisyyden mittaamisen sijaan. Pelosta ei myöskään aina pääse eroon. Rohkeus on toimimista pelosta huolimatta. Vasta kun elämää ei hallitse pelko, se voi kasvaa täyteen mittaansa.
Minua pelottaa aina, kun astun oopperalavalle. Kehollisen ilmaisun aiheuttaman häpeän murtaminen on kestänyt vuosia. Sisäinen ääneni yrittää todistaa, ettei minusta ole tähän suureen rooliin, etten osaa näytellä luontevasti – ja että tämä kaikki on häpeällistä.
Minua pelotti, kun neljä vuotta sitten rakastuin mieheen. Ajattelumaailma, jonka mukaan miehen kanssa oleminen on syvästi väärin ja häpeällistä, on vanhempi kuin muistini. Taustayhteisöni vanhoillislestadiolaisuuden rakentama häpeä on minussa niin syvässä, että epäilin toisinaan jopa sitä, mitä lähimmät ystäväni todellisuudessa minusta ajattelevat.
Minua pelotti, kun vuodenvaihteessa aloitin uuden parisuhteen. Kaiken kokemani jälkeen oli vaikeaa heittäytyä, luottaa ja sitoutua. Siitä huolimatta minä tein sen, koska minussa asuva yksinäisyys kaipaa enemmän kosketusta kuin omaa pelkoaan.
Minua pelotti, kun tein omasta mielestäni liian pienen oopperaroolin. Pelkäsin, että se mitä olen ollut ja osaan, vähenee muiden silmissä tehdessäni jotain pientä ja näennäisesti vaatimatonta.
Minua pelotti mennä nukkumaan viime yönä, koska kaikista eniten pelkään kuolemaa. Roikun kaksin käsin kiinni elämässä, kunnes ymmärrän, ettei mitään voi omistaa ja että kontrollista luopuminen tuo rauhan.
Minä pelkäsin kirjoittaa tätä kolumnia. Pelkäsin, että pahimpien pelkojeni kertominen särkee illuusion jatkuvasta vahvuudesta. Minä kuitenkin kirjoitin, en ylpeilläkseni pelottomuudellani, vaan vakuuttaakseni, että jos minä pystyn ylittämään kynnyksen pelkoni kanssa, sinäkin pystyt.
Jos pelkäät erota, rakastaa, olla kuka olet tai luopua valheellisesta elämästä, muista että pelon lisäksi sinussa elää vielä väkevämpi voima, rohkeus.
Kirjoittaja on helsinkiläinen oopperalaulaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä