Aborttiseppeleen laskijoita ei päästettäne enää sairaala-alueelle

Aborttiseppele

Pieni ryhmä joensuulaisia kristittyjä laski viattomien lasten päivänä seppeleen Elämän liekki -muistomerkille Pohjois-Karjalan keskussairaalan pihalla kunnioittaakseen raskauden keskeytyksissä menehtyneitä lapsia.

Ryhmä toimi omin päin, edustamatta mitään seurakuntaa. Eri seurakuntien jäsenistä koostunut ryhmä piti toimintansa motiivina sitä, ettei juuri kukaan muista Suomessa vuosittain abortoituja 10 000 lasta.

Lyhyessä tilaisuudessa vietettiin hiljainen hetki lasten muistolle, laskettiin kynttilät muistomerkille ja laulettiin lasten virsi Ystävä sä lapsien. Ryhmällä on toiveena tehdä tapahtumasta perinne ja nähdä tapahtumaa järjestettävän muillakin paikkakunnilla.

Perinnettä tuskin syntyy, sillä Pohjois-Karjalan sairaanhoito ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän vt. johtaja Ilkka Naukkarinen katsoo, että keskussairaalalla ei ollut oikeaa tietoa siitä, mistä seppeleen laskussa oli kyse. Naukkarinen ei itse ollut päättämässä ryhmän vierailusta.

Naukkarisen tietojen mukaan seppeleen laskemisen lupaa oli kysytty, koska olisi haluttu osoittaa myötätuntoa sairaalassa lapsensa sikiöinä menettäneille. Sen sijaan kannanottamisesta abortteihin ei ollut puhetta. Luvan seppeleen laskuun antanut hallintoylihoitaja Johanna Bjerregård Madsen jakaa Naukkarisen kannan. Hän kertoo saaneensa turvallisuuspäällikkö Pekka Nevalaiselta tiedon, jonka mukaan haluttiin muistaa sairaalassa raskauden aikana menehtyneitä lapsia. Bjerregård Madsen antoi tämän tiedon varassa luvan.

Nevalainen itse, jolta lupaa alun perin kysyttiin, kertoo ymmärtäneensä, että seppeleen laskijoita itseään olisi koskettanut esimerkiksi keskenmeno.

– Abortista ei ollut missään tapauksessa kysymys. Voi olla, että jokin käsiteristiriita tässä on ollut. Joko en ole ymmärtänyt asiaa oikein tai he eivät ole ilmaisseet sitä oikein. Syntymättömistä lapsista puhuttiin, mutta sana abortti ei edes tullut esille.

Jos turvallisuuspäällikkö Nevalainen olisi ymmärtänyt asian, hän ei olisi edes vienyt sitä eteenpäin hallintoylihoitajalle. Nevalainen muistuttaa, että abortti on lain sallima.

Vt. johtaja Ilkka Naukkarinen sanoo, ettei olisi antanut lupaa seppeleen laskulle abortoitujen puolesta. Todennäköisesti lupaa ei heru jatkossakaan.

– Sairaala on neutraali alue. Tällainen kannanotto lainsäädäntömme ja julkinen terveydenhuollon asema huomioon ottaen ei ole perusteltu.

Naukkarinen katsoo, että seppeleenlasku voisi syyllistää niin työtään tekevää henkilökuntaa kuin abortin tehneitä.

”Ei haluttu olla revittelemässä”

Seppeleen laskussa mukana ollut ja asiaa järjestellyt kirkkokuntiin kuulumaton henkilö ei halua nimeään julkisuuteen. Hänen mukaansa tapahtumasta ei vastannut mikään seurakunta, vaan paikalla oli seitsemän yksittäistä kristittyä. Mukaan oli kutsuttu tekstareilla monia, mutta harva saapui. Hänen mukaansa sairaalan edustajien kanssa lupaa kysyttäessä puhuttiin koko ajan raskauden keskeytyksistä mutta ei käytetty sanaa abortti.

Hän kertoo, että tapahtumasta ei haluttu tehdä isoa numeroa, mutta sen toivotaan kuitenkin tulevan perinteeksi ja leviävän eri paikkakunnille. Hän toivoo keskustelua abortoitujen henkilöiden ihmisoikeuksista.

– Ennen kaikkea pitäisi keskustella siitä, milloin elämä alkaa, milloin ihminen on ihminen, se keskustelu on Suomessa käymättä.

Henkilön mukaan sairaalan edustukselle oli sanottu, että ei olla revittelemässä ja osoittamassa mieltä.

Kyse oli siitä, että haluttiin muistaa abortoituja, ”jota heidän vanhempansa ja sairaanhoitohenkilökunta eivät ole kunnioittaneet asiaan kuuluvalla tavalla”.

– Lähimmäiset jotka ovat menehtyneet raskauden keskeytyksissä, ovat samalla tavalla arvokkaita kuin sinä tai minä. Heille tavallaan palautetaan arvokkuus ja kunnia mikä heille ihmisinä kuuluu. Vähän niin kuin sankarivainajia, olisi aika kunnioittaa näitä pieniä vainajia, jotka vuosien saatossa sairaanhoitopiirien syövereihin jäävät, hän sanoo.

– En millään pysty näkemään miten abortoitu sikiö tai keskenmennyt sikiö eroavat toisistaan.

Hän toteaa, ettei seppeleen laskun pyrkimys ole syyllistää ketään tai pyrkiä konfliktiin. Hän sanoo hämmästelevänsä, miksei Suomessa abortoituja saa vapaasti surra vaan heti ollaan kysymässä syyllistetäänkö.

– Meidän pyrkimys on ollut muistaa näiden lähimmäisten muistoa, se on meidän ainut tarkoitus. Olemme hyvin hienotunteisesti vain olleet kunnioittamassa heitä. Sen takia emme halunneet tästä etukäteen tiedottaa tai julkisuudessa revitellä, kun emme sinne mitään mielenosoitusta halunneet, vaan ihmisiä paikalle, jotka aidosti sydämessään surevat ja haluavat kunnioittaa vainajia. Tilaisuuden luonne oli surun täyttämä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPerussuomalaisten työryhmä haluaa kehitysavusta vapaaehtoisen
Seuraava artikkeliHumanitaarisilta järjestöiltä evätty pääsy Malin konfliktialueille

Ei näytettäviä viestejä