Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa kappalaisena työskentelevä ja tapahtumaan osallistuvan Arto Antturin mukaan puhujia ei ole esimerkiksi valittu sen perusteella, että he olisivat kristittyjä vaan siksi, että he ovat erinomaisia johtajia yliopistomaailmassa, seurakuntaelämässä tai liike-elämän parissa.
Voiko ylipäänsä olla erityistä ”kristillistä johtajuutta”?
– Johtajuuden kysymykset ovat pääosin samanlaisia riippumatta toimintaympäristöstä. Tapahtuma ei siis pyri erottamaan kristillistä johtajuutta erilliseksi saarekkeeksi, Antturi sanoo.
Kansainvälinen, yhteiskristillinen konferenssi on rantautunut Suomeen Yhdysvalloista ja toteutuu täällä kuudetta kertaa. Tapahtuman videoluennoilla esiintyy muun muassa Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Condoleezza Rice. Tilaisuudella on näkyvä vapaakirkollinen panos. Siihen osallistutaan myös itsenäisistä seurakunnista ja helluntaiseurakunnista, mutta noin kolmasosa seminaarikävijöistä on kuitenkin ollut luterilaisia. Luterilaisena pappina Antturi suhtautuu myönteisesti niin vapaakirkolliseen aktiivisuuteen kuin tapahtumaan amerikkalaiseen syntyperään.
– Seurakuntia johdetaan ja niiden johtajien pitäisi saada tähän työhön parhaat mahdolliset opettajat. GLS-seminaarissa yhdistyvät kristillis-humanitaarinen, yhteiskunnallinen, akateeminen ja seurakunnallinen johtaminen.
Antturi on tutustunut johtajuuskoulutukseen jo siinä vaiheessa, kun sen Suomen tuloa alettiin vasta suunnitella. Johtajuutta hän pitää tässä yhteydessä kuitenkin vähän turhankin hienolta kalskahtavana sanana.
– Kyseessä on tietoisuus omasta kutsumuksesta ja siihen liittyvästä vastuusta. Kristillinen kirkko on ollut olemassa 2000 vuotta ja on edelleen. Seurakunta on yksikkö, joka toteuttaa kirkon tehtävää ja organisaationa siis yksi maailman vanhimmista. Jokainen paikallinen seurakunta on merkittävä tekijä maailmassa ja sitä pitäisi johtaa erinomaisesti, jotta se pysyisi sille asetettavien haasteiden perässä, hän sanoo.
Ilmoita asiavirheestä