Viiviä oli vaivannut kurja olo koko päivän. Heti aamulla koulumatkalla hän riiteli parhaan ystävänsä Emman kanssa. Opettaja palautti matematiikan kokeen, mistä tuli ala-arvoinen numero. Kotiin lähtiessä Viivi kompastui koulun ulko-oven kynnykseen ja löi kätensä karkeaan sementtiin.
Kämmenet olivat nyt verinaarmuilla ja polviinkin sattui. Vielä enemmän Viiviin oli sattunut silminnäkijöiden nauru, ja kompuroiminen hävetti häntä kovasti.
Kotona äiti moitti uusia muodikkaita vaatteita, joihin pukeutumalla tytär voisi saada kuumetaudin. Sitten vielä molemmat vanhemmat ilmaisivat tyytymättömyytensä huonon koenumeron vuoksi.
Illalla Viivin päätä särki, mutta hän otti kuitenkin esiin kumminsa antaman hartauskirjan. Päivän aiheena oli kiitollisuus.
Kirjassa kehotettiin tekemään viikon ajan listaa hyvin olevista asioista. Listaa lukiessa huomaisi paremmin omasta elämästä löytyvät monet kiitollisuuden aiheet.
Viivi mietti, että ystävyys Emman kanssa ei kaatuisi pieneen riitaan. Huono koenumero paljasti, että matematiikkaa olisi syytä opiskella tunnollisemmin, niin todistuskin olisi parempi. Viivin oikea käsi toimi hyvin, eikä vasenkaan käsi ollut murtunut.
Kaatumisen jälkeen hänet autettiin pystyyn. Toisten nauru ei ollut haitaksi, koska se sattui vain ylpeyteen. Huolehtiminen vaatteista ja koenumerosta paljasti äidin ja isän rakkauden.
Viivi löysi vielä yhden kiitosaiheen: Päänsärky katosi keskittymällä hyviin asioihin! Heti seuraavana päivänä hän osti vihkon, johon alkoi kirjoittaa omia kiitosaiheitaan muistiin.
Raamattu kehottaa meitä kiittämään joka tilanteessa. Jumala voi avata silmämme näkemään sen, mitä hyvää pieleen menneisiin asioihin kätkeytyy.
Rukous
Auta Jumala, etten murjottaisi turhien pikkuasioiden takia. Anna minun löytää kiitosaiheita kaikista elämäni päivistä. Amen
Virsi
Lastenvirsi 117 Muista joka päivä
Ilmoita asiavirheestä