Kuka olet ja milloin jäit eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa? Missä ja millaisessa tehtävässä?
Olen kanttori-urkuri Matti-Veikko Kuusi Mikkelistä. Jäin eläkkeelle syyskuun alussa tänä vuonna. Kanttorin työtä kertyi kaikkiaan 41 vuotta. Aluksi olin väliaikaisena Haapamäellä vajaan vuoden, sitten neljä vuotta Espoossa Kivenlahdessa. Mikkeliin muutimme 1977. Toimin aluksi ylimääräisenä kanttorina ja vuodesta 1985 ylimmän asteen virassa.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi
Alussa kehitin voimakkaasti soittotaitoani aina urkudiplomiin ja ensikonserttiin asti. Pian kuitenkin näin suuret mahdollisuudet kuorotoiminnassa. Kuoroja olen johtanut monenlaisia: lapsi- ja nuorisokuoroja, kirkkokuoroa, eläkeläiskuoroa, oopperakuoroa , oratoriokuoroa, kamarikuoroa ja työväen sekakuoroa. Mikä elämän rikkaus onkaan ollut kohdata musiikin harrastajia kaikissa näissä!
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Valmistuin Sibelius- Akatemiasta Helsingistä kanttoriksi, musiikinopettajaksi sekä yleiseltä osastolta urkuriksi. Sävellystäkin opiskelin. Koulutus antoi hyvät lähtökohdat, mutta paljon on työ tekijäänsä neuvonut. Uskoisin, että meitä olisi voitu koulutuksessa valmentaa paremmin seurakuntalaisen kohtaamiseen. Sielunhoitotilanteitakin on riittänyt, ilman oppia niihin sitten joutui. Varmasti voisimme yhdessä selvittää ja ohjata lasten kuorojen vetämiseen koko kanttorijoukkoa. Olisi hyvä selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että muutamat johtajat polkaisevat hyvän kuorotoiminnan liikkeelle missä tahansa.
Mikä on ollut työurasi tiukin paikka?
1980- luvun hengellinen uudistusliike koetteli koko työyhteisöä ja seurakuntaa. Silloin harkitsin alan vaihtoa. Asiat selvitettiin ja hyvä työyhteys palasi. Se oli vaikea oppiaika. Toinen tiukka paikka on myös syytä mainita: Tuomiokirkkokuoron 75- vuotisjuhla, josta tulikin ystäväni ja työtoverini Leo Toivasen muistokonsertti.
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
Lasten kanssa on koettu monia hauskoja hetkiä, esimerkiksi Lasten kirkkopolku tai urkujen esittely esikoululaisille. Kukkopillikirkko on jäänyt mieleen myös. Hienoja ovat olleet kuoron ulkomaanmatkat. Virsipesä-toiminta on ollut mukavaa. Virsipesää pidetään sunnuntai-iltaisin tuomiokirkolla ja kuka tahansa on tervetullut sinne laulamaan yhdessä virsiä, opettelemaan äänenkäyttöä ja keskustelemaan virsien sisällöstä.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Työajalla ei ole selkeitä rajoja. Joskus voi lähteä hiihtolenkille auringon loistaessa toisten kadehtiessa. Harva kuitenkaan kadehtii sitä, että työviikko on todellisuudessa 7 päivää ja tunnit klo 9- 22 liian usein. Voihan tähän intoansa purkaa! Jos kanttori on 50% seurakunnan työntekijä ja 50% muusikko, ei hän ole tosissaan kumpaakaan. Ole siis täysillä 100% molempia!
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Työkykyä pitivät yllä monipuolinen liikunta, kuvataide ja perhe. Hyvä yhteistyö niin työtoverien kuin innostuneiden seurakuntalaistenkin kanssa antoi voimaa. Yhteydet myös muihin kuin seurakunnan musiikintekijöihin ovat jaksamiselle välttämättömät.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Yhteiskunta on muuttunut. Ihmisten tavat ovat muuttuneet. Pysymmekö mukana? Aloittaessani työtä laulajia riitti kuoroihin. Nyt on oltava viisas saadakseen kansan käsittämään miten terveellistä, hauskaa ja kehittävää kuorotoiminta ja yhteislaulu ovat. Gospelmusiikki on tullut kirkkoon jäädäkseen, ei poistaakseen muita tyylilajeja.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän?
Kanttorin työn ydin on saada seurakuntalaiset laulamaan. Jos me kanttorit emme tähän parhaalla tavalla vastaa, jäämme solisteiksi. Ne voidaan korvata vaikka äänitteillä kuten muualla jo on käynyt. Jumalanpalveluksessa seurakunta on subjekti, siksi kaikki esteet yhteisen virsilaulun tieltä pois. Kun on vähän väkeä, voisiko kanttori tulla alas parvelta keskelle seurakuntaa kitaran tai sähkösoittimen kanssa, ja hakea säveltason, johon kaikki voivat tulla mukaan? Uruilla vain soolot! Seurakunta tarvitsee monipuolista tarjontaa päivän rukoushetkistä ja retriiteistä rockmessuun!
Minkä elämänohjeen haluaisit antaa kirkossa työskenteleville?
Rohkeasti ja päättäväisesti eteenpäin! Meillä on paras sanoma: lähimmäisenrakkaus, armo, rauha, ylösnoussut kuoleman voittaja, ikuisen elämän toivo. Ei sitä joku yhdistys kaada!
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Voitto Huotarin ryhdikäs toiminta niin tuomiorovastina kuin piispanakin pysyy mielessä: Hyvä työtoveruus, jossa esimiehellä on omat vastuunsa ja tehtävänsä, alaisella omansa.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Muusikko ei lakkaa olemasta muusikko ja kanttori minä olen edelleen seurakuntalaisille. Nyt on kuitenkin enemmän aikaa perheelle ja lapsenlapset tarvitsevat ukkia. Puutarhassa ja talon remontissa riittää puuhaa. Liikuntaharrastus jatkuu. Ehdinkö lukea kirjoja, kuunnella levyjä, käydä teatterissa, konserteissa, oopperassa taidegallerioissa? Moni vierailukutsu on rästissä. Aloittaisinko jo ranskan kielen opiskelun?
Ilmoita asiavirheestä