Jumala oli luomassa maailmaa ja mietti, miten laittaa kaikki osaset parhaiten paikoilleen.
Kun taivaankansi tähtineen oli kohdillaan, pieniä palasia siitä irtosi ja putosi maan päälle. Jumala katsoi alas ja huomasi, että tähtitaivas loisti sekä maan pinnalla että ylhäällä avaruudessa.
– Hauskaa, mutta epäkäytännöllistä, kommentoi luomistyössä apuna ollut arkkitehti-enkeli.
– Täytyy pultata avaruus paremmin paikoilleen, Jumala sanoi ja käski enkelit hakemaan tähdet pois maan pinnalta.
Enkelit tekivät työtä käskettyä, mutta osa tähtitaivaasta oli niin tiukasti kiinni maan kuoressa, että siihen jäi aavistus taivaan kannesta.
Jumala katsoi valkoisia tähden hippusia ja antoi jokaisen hiukkasen kohdalle kasvaa valkoisen kukan.
Niin syntyivät valkovuokot, tähdet maan päällä.
Valkovuokko (Anemone nemorosa) on monivuotinen leinikkikasvi. Sitä tavataan miltei koko Suomessa eteläistä Lappia myöten. Kasvi on rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä.
Valkovuokko on yksi helpommin tunnistettavia kasvejamme, jonka puhkeamista lehteen ja kukkaan seurataan innolla keväisin. Se on yksi ensimmäisiä kukkivia luonnonkasvejamme yhdessä leskenlehden ja sinivuokon kanssa. Moni liittää valkovuokon äitienpäivään, mutta kasvi on kukassa touko-kesäkuussa.
Valkovuokko on Uudenmaan maakuntakasvi. Se kasvaa runsaslukuisena erityisesti etelärannikolla, Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Valkovuokko vaatii ravinteikkaan maan, usein lehtomaisen ympäristön, mutta se viihtyy myös koivikoissa ja valoisissa kuusikoissa sekä ojanpientareilla ja puutarhoissa.
Rehevä valkovuokkokasvusto on kauneimpia näkyjä, mitä Suomen luonto tarjoaa. Kauneutensa vuoksi valkovuokkoja voi pitää hyvyyden ja taivaallisen läsnäolon merkkeinä luomakunnassa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä