Sudet tulivat Jumalan luokse allapäin.
– Kertokaahan, miksi olette noin murheellisella mielellä, Jumala kysyi.
– Ihminen kesytti meikäläisistä itselleen koiran, vastasivat sudet.
– Mutta sehän on hauskaa, sanoi Jumala, joka vallan hyvin tiesi, että ihminen halusi saada eläimestä itselleen ystävän.
– Hauskaa, joo, sanoivat sudet. Mutta kun ihminen ei anna mitään vastineeksi, vaan vainoaa meitä entiseen malliin.
Silloin Jumala pyysi susia tarkkailemaan ihmistä metsän kätköistä ja katsomaan, kuinka ihminen saalistaa, viljelee ja rakentaa.
Sudet tekivät työtä käskettyä ja tulivat takaisin Jumalan luokse.
– Ihmiset toimivat yhteistyössä, sudet kertoivat.
Jumala katsoi neuvottomia susia ja sanoi lempeän jämäkästi:
– Menkää siis ja tehkää samoin!
Susi (Canis lupus) tunnetaan myös nimellä harmaasusi. Se on suurin villinä elävä koiraeläinlaji. Sudet ovat laumaeläimiä. Biologisesti katsottuna koira ja susi ovat samaa lajia.
Susia tavataan miltei koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Se elää metsissä, tasangoilla ja vuorilla. Susikannat ovat monin paikoin vähentyneet, Suomessa elää arviolta noin 250 sutta.
Sudet elävät laumoissa, joissa saattaa olla jopa kolmekymmentä yksilöä. Sudet viestivät keskenään muun muassa ulvomalla ja käyttämällä moni-ilmeisesti ruumiinkieltä.
Ihminen on pelännyt ja vihannut sutta. Sutta on pidetty jopa demonina. Susi mainitaan myös Raamatussa pahan edustajana. Kielteinen suhtautuminen suteen näkyy myös sanonnassa, että jokin asia menee hukkaan tai sen hukka perii.
Susi herättää kahtalaisia tunteita. Sillä on vastustajansa ja puolustajansa. Villin suden näkeminen – riittävän etäältä toki – on monen luonnonystävän toive.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä