Kaverukset Aleksi ja Joona joutuivat välitunnilla sanaharkkaan Laurin ja Leon kanssa. Kiista sai alkunsa jostakin mitättömän pienestä asiasta, jota selviteltiin lopulta huutamalla ja tönimällä. Tilanne rauhoittui vasta, kun välituntivalvoja lähestyi poikia.
– Me olemme oikeassa, Aleksi kuiskasi Joonalle.
– Nuo toopet eivät tajua mistään mitään, tokaisi Joona.
Myös Lauri ja Leo supattelivat keskenään.
– Aleksi ja Joona vaikuttavat aika koviksilta, huokasi Lauri.
– Unohdetaan riita ja annetaan heille anteeksi mokoma pikkuasia, Leo sanoi.
Koulun aulassa oli uusi ilmoitustaulu, johon oli kiinnitetty nastoilla vain pari ilmoitusta. Kotiin lähtiessä Aleksin katse osui tauluun ja hän sai idean. Nastat olivat opettajanhuoneessa, mutta kotoa löytyisi kyllä nauloja ja pihalta kivi vasaraksi.
Aamulla Aleksi tuli myöhässä luokkaan. Ensimmäiselle välitunnille mentäessä kaikki näkivät ilmoitustaululla paperin, jossa luki paksuin tussikirjaimin: ”Lauri ja Leo ovat torveloita!”
Lauri punastui ja ryntäsi repimään lapun taulusta irti.
– Mammanpojat saivat ansionsa mukaan, hekotti Aleksi.
– Ei välitetä noin tyhmästä herjauksesta, Leo rauhoitteli kiihtynyttä Lauria.
Pois vedettäessä naula teki ison reiän ilmoitustauluun. Aleksi joutui jälki-istuntoon. Hän pyysi ja sai anteeksi Laurilta ja Leolta. Syvä naulanreikä taulussa muistutti kuitenkin jatkossa poikia siitä, että ihmisen sanoista jää aina jonkinlainen jälki.
”Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, mutta tyhmän suu syytää tyhmyyksiä, todetaan Raamatun sananlaskussa. Ei ole samantekevää mitä ja miten sinä puhut. Joskus kannattaa olla hiljaa tai miettiä ensin ja sanoa vasta sitten.
Rukous
Rakas Jumala, auta minua olemaan hiljaa silloin, kun mieleni tekee lyödä toisia sanoilla. Anna minulle tänään viisautta valita sanani oikein. Amen
Virsi 341 Kiitos sulle, Jumalani
Ilmoita asiavirheestä