”Usko nyt!”
”Jos nyt et usko niin myöhästytään kerhosta/et pääse kaverin luo/karkkipäivää ei ainakaan pidetä!”
Pikkulapsiperheissä ollaan harva se aamu napit vastakkain ja vähintään toinen sukka on aina hukassa. Kerran tällaisessa tilanteessa itse hätkähdin sanojani ja aloin miettiä, mitä usko oikein on? (Sopivan ryhmän kanssa tätä voi pysähtyä pohtimaan yhdessä)
Olen ajatellut, että usko on luottamusta Jumalaan. Mutta juurihan vaadin lasta uskomaan mitä sanoin. Onko usko sittenkin sitä, että tekee niin kuin sanotaan?
Lapsi ei usko, siis tottele. Ja minä en usko eli luota siihen, että tästä ikinä mihinkään suoriudutaan. Jos minulla olisi uskoa sinapinsiemenen verran niin saisiko lapsi pipon päähänsä?
Usko on Jumalan lahja. Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan, Häneen voimme luottaa. Emme aina tiedä minne ollaan menossa, olemme vastahankaisia, epäilemme ja vetkuttelemme. Usko ei synny tai kasva väkisin, mutta kun uskon siemen pääsee hyvään maahan, se alkaa kasvaa… ja näkyä! Usko saa aikaan iloa, rauhaa ja rakkautta, jopa kärsivällisyyttä!
Äidillä ja isälläkin on hyvä tahto meitä kohtaan. Voit luottaa ja totella :)!
Liikuttava uskontunnustus kirjasta Liikuttava hartaus (Vaittinen, Luodeslampi):
Minä uskon Jumalaan,
joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Isä loi maailman ja pitää siitä edelleen huolta.
Poika kärsi ja kuoli, jotta me pääsisimme taivaaseen.
Pyhä Henki antaa voimaa ja yhdistää meidät.
Kuvat: Riitta Viitakangas.
Ohjevideo liikuttavan uskontunnustuksen liikkeisiin löytyy täältä:
Ilmoita asiavirheestä