Vanhassa vara parempi ja vitsissä viisauden alku. Toukokuussa 2009 päähäni pälkähti vitsikäs ajatus. Ensin se nauratti ja sitten kutkutti mielikuvitusta: Mitäs jos perustettaisiin rekisteröity yhdistys, Kirkollisveronmaksajat ry?
Ajatukseni taustalla oli yksityisen kirkollisveron maksajan huoli kirkon taloudesta. Kirkkoon kuulutaan maksamalla jäsenmaksu eli kirkollisvero. Se on siis jäsenyyden ehto.
Jokainen suomalainen maksoi kirkolle viime vuonna keskimäärin 205 euroa, suurituloiset huomattavasti enemmän. Teoriassa kirkollisverosta voi anomuksesta saada vapautuksen, mutta käytännössä kaikki maksavat, jos mielivät kuulua luterilaiseen seurakuntaan. Kirkollisverosta vapautuminen on yksi, joskaan ei tärkein, kirkosta eroamisen syy.
Yhdistys maksajille?
Hahmottelin puolileikilläni uutta yhdistystä 23.5.2009 Käytäväpuheita-blogissani:
”Uusi Kirkollisveronmaksajat ry voisi keskittyä sekä kirkollisveron myönteisiin puoliin eli siihen, mitä rahalla saa ja toisaalta kriittiseen edunvalvontaan eli seuraamaan sitä, käytetäänkö kirkon rahat oikein ja mielekkäästi. Yhdistys olisi siis todellinen yhden- asianliike ultrademokraattisen kansankirkon puolesta.”
Kysyin myös, kuka oikeasti puhuu tavallisen kirkollisveronmaksajan äänellä?
”Tavallisella tarkoitetaan häntä, jonka rahat kelpaavat, mutta joka vastaa väärin kirkon tutkimuskeskuksen kyselyihin: hän ei esimerkiksi usko Jumalaan samoin kuin kirkko opettaa.”
Hahmottelin, että Kirollisveronmaksat ry:n ideologia olisi suurin piirtein sellainen, että jos rahat kelpaavat, pitää kelvata muutenkin.
Raha merkitsee
Pari kuukautta myöhemmin eli 21.8.2009 jatkoin aiheen kehittelyä Kotimaa24:n blogissani:
”Luterilaisen kirkon jäsenyys Suomessa edellyttää kastetta ja verotusta. Ilman toista ei ole toistakaan. Joka muuta väittää, on joko huono teologi tai lahjakas uneksija. Suomen ev.-lut. kirkon jäsenet ovat kastettuja ja maksavat kirkollisveroa tulo- ja varallisuusverotuksen perusteella. Jos ei maksa veroa, ei ole jäsen. Ilman rahaa ei täysi-ikäisillä ja työtuloa nauttivilla ole kirkon jäsenyyttä. Pelkkä kaste ei riitä jäsenyyteen kuin pikkulapsella, joka kasteessa liitetään ”seurakunnan jäseneksi”. Aikuisen oletetaan maksavan heti kun hänet kasteen (tai liittymisilmoituksen) jälkeen merkitään jäsenrekisteriin.”
Aluksi kysyin kuka siis vielä väittää, että rahalla ei olisi merkitystä kirkon jäsenyydelle. Lopuksi oivalsin, että raha on portti, jonka kautta kastettu ihminen vasta nousee parokiaalisen eli alueellisen seurakuntansa täysivaltaiseen jäsenyyteen.
Tietoa jaossa
Eikä tässä vielä kaikki. Helsingin seurakunnat avasivat nettisivuston lokakuussa 2011. Se oli kuin suoraan vielä perustamattoman Kirkollisveronmaksajat ry:n kuvitteellinen nettisivu. Siinäkin olisi jaettu yleistä tietoa kirkon rahankäytöstä ja vuosittaista verokertymistä.
Kirkonrahat.fi -sivusto kertoo nimensä mukaisesti kirkon rahoista, tuloista ja menosta, sijoituksista ja kiinteistöstä.
Sivusto on omalla tavallaan kirkollisveronmaksajan asialla kertoessaan faktoja erityisesti Helsingin seurakuntien näkökulmasta: Helsingin seurakuntien tulot ja menot ovat noin 120 miljoonaa euroa vuodessa. Se vastaa noin 20000 asukkaan kunnan, esimerkiksi Mäntsälän, taloutta.
Valtakunnallinen Kirkonrahat.fi vielä puuttuu.
Historia taustalla
Kirkon jäsenyyden ja rahan välinen yhteys ei varsinaisesti perustu teologiaan tai tunnustuskirjoihin, vaan historiaan ja käytäntöön. Papit ovat aina palkkansa ansainneet ja seurakunnalta nyhtäneet.
Aikoinaan seurakunnan jäsenyys oli pakko ja kirkon ja papin ylläpito taakka, sittemmin rahapuoli alettiin hoitaa veroteknisesti ja siitä tuli automaatti. Kenenkään ei tarvitse kaivaa vuoden lopussa kuvetta ja laskea kymmenyksiä seurakuntansa hyväksi, vaan verohallinnon tietokone hoitaa äyrit kotiin.
Rahan ja jäsenyyden tiukka yhteys on myös maailmanlaajasti katsottuna varsin suomalainen erityispiirre.
Jäsenyys myös maksaa eri seurakunnissa eri summan. Suomessa seurakuntalainen maksaa tuloistaan kirkollisveroa prosentista kahteen, valtaosa hieman yli prosentin. Kirkollisveroprosentin keskiarvo on 1,3. Halvinta on pääkaupunkiseudulla, kalleinta Ahvenanmaalla.
Parempi jäsen
Jäsenyyspuhe on usein teologista, teoreettista ja hengellistä höystettynä sosiologisilla yleistyksillä ja henkilökohtaisilla havainnoilla. Rahaa ei yleensä mainita tässä yhteydessä, poikkeuksena vapaa-ajattelijat, jotka käyttävät ”vapaudu kirkollisverosta” -argumenttia.
Kirkolla on hallussaan valtava kiinteistömassa arkkitehtonisesti mielenkiintoisia ja arvokkaita rakennuksia. Kirkon palveluksessa on noin 20000 työntekijää. Kokonaisuuden pyörittämiseen ja kirkollisten palveluiden tuottamiseen tarvitaan rahaa, kuten eläkkeiden maksuunkin.
Senpä vuoksi maksava jäsen on parempi kuin pelkästään hengellinen jäsen. Eikä vain parempi, vaan myös välttämättömämpi.
Maksavalla jäsenellä on yleensä jalat maassa, toisin kuin hengellisellä jäsenellä, joka luulee, että Jumalan valtakunta tulee matti kukkarossa.
Ilmoita asiavirheestä