Vuonna 2011 kirkon lähetysjärjestöille annettiin seurakunnista ja yksityisiltä lahjoittajilta rahaa 53,3 miljoonaa euroa. Se on 300000 euroa vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta toiseksi suurin summa suomalaisen lähetystyön historiassa, vaikka seurakuntien taloudesta ja koko maata vaivaavasta taantumasta kannetaan kovasti huolta.
Lähetystyöhön osoitetun rahan määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmenten ajan. 1990-luvun lamavuosina lähetystyön ja kansainvälisen diakonian resurssit laskivat, mutta kääntyivät uudestaan nopeaan nousuun. Riemuvuosi 2000 muodosti tuen määrässä piikin, mutta se ohitettiin jo vuonna 2003, ja kasvu jatkui vuoteen 2010.
Vuodesta 2000 vuoteen 2011 lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kokonaismäärärahat ovat kasvaneet 34,9 miljoonasta eurosta 53,3 miljoonaan euroon, reilut 50 prosenttia.
Miljoonapotti lohkeaa kolmeen osaan: Suomen Lähetysseuralle, Kirkon Ulkomaanavulle (KUA) ja muille. Lähetysseura ja Ulkomaanapu saavat kaksi kolmasosaa, loppu jakautuu Sleyn, Kansanlähetyksen, Sanansaattajien, Pipliaseuran, Kylväjän ja Slefin kesken.
Vapaaehtoinen tuki kasvaa nopeasti
Seurakuntien talousarviomäärärahat kehittyivät 1990-luvulla tärkeimmäksi lähetysjärjestöjen rahoituskanavaksi.
Yksityisen tuen määrä kasvoi kuitenkin jo 1990-luvulla nopeammin kuin talousarviomäärärahat. 2000-luvulla seurakuntien kautta maksettavat vapaaehtoiset ja yksityisiltä lahjoittajilta saatavat suorat avustukset nousivat yhteenlaskettuina lähetysjärjestöjen suurimmaksi rahoituslähteeksi.
Vuonna 2011 järjestöt keräsivät vapaaehtoista tukea kolehtien, keräysten ja kampanjoiden sekä testamenttilahjoitusten kautta reilut 32 miljoonaa euroa. Se on puolet enemmän kuin talousarviomäärärahat samana vuonna.
Seurakuntien ja yksityisten tukijoiden tuoman rahan ohella kolmas järjestöjen talouteen olennaisesti vaikuttava rahoituslähde on Ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahat.
2000-luvulla lähetystyön ja kansainvälisen diakonian rahoituksen kasvu on perustunut pääasiassa vapaaehtoisen tuen nousuun sekä kehitysyhteistyöhankkeisiin. Vuodesta 2003 vuoteen 2011 lähetysjärjestöille ja Kirkon Ulkomaanavulle vuosittain myönnettyjen kehitysyhteistyöhankkeiden tuki on lähes kolminkertaistunut 5,9 miljoonasta 16,5 miljoonaan euroon.
Myös talousarviomäärärahat ovat lisääntyneet viime vuoteen saakka, mutta eivät yhtä nopeasti. Vuonna 2010 seurakuntien talousarviomäärärahat, 21 miljoonaa euroa, jäivät ensi kertaa matalammiksi kuin lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun saamat kehitysyhteistyömäärärahat ja muu julkinen tuki, 23 miljoonaa euroa.
Lähetysjärjestöille seurakuntien talousarviomäärärahat ovat edelleen lähes kaksi kertaa suurempi tulolähde kuin Ulkoministeriön tuki, ja vain vähän jäljessä yksityisiä lahjoituksia.
Kehitysyhteistyö kaunistaa tilastoja
Kehitysyhteistyöhankkeiden käynnistäminen näkyy järjestöjen kokonaistaloudessa merkittävinä rahamäärinä. Järjestöt kattavat kehitysyhteistyöhankkeensa 85-prosenttisesti Ulkoministeriön tuella, loput 15 prosenttia niiden täytyy kerätä itse.
Kaikkien lähetysjärjestöjen resurssit eivät ole vahvistuneet samaa tahtia eivätkä samalla tavalla. Esimerkiksi Kylväjä sai vuonna 2011 seurakunnilta ja yksityisiltä 2,9 miljoonaa euroa ja Ulkoministeriön kehitysyhteistyörahaa 774500 eroa. Sleyllä ja Sansalla ei ole lainkaan valtion tukea saavia kehitysyhteistyöhankkeita.
KUA:n toiminta kasvanut voimakkaasti
Jyrkkä plus-merkkinen muutos 2000-luvun tilastoissa johtuu suurelta osin Kirkon Ulkomaanavun toiminnan kasvusta.
Kirkon järjestöistä Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura ovat molemmat Ulkoministeriön kumppanuusjärjestöjä. KUA:n kehitysyhteistyöhankkeet ovat kasvaneet, mutta Lähetysseura on rakentanut vielä muhkeamman hankesalkun vuosittain myönnettyjen hanketukien määrällä mitattuna.
Kirkon Ulkomaanavun kasvu kuitenkin näkyy lähetystyön ja kansainvälisen diakonian tilastoissa joka sarakkeessa. Viime vuonna Ulkomaanapu nousi toimintamenoiltaan jo suuremmaksi kuin Suomen Lähetysseura KUA käytti toimintaansa 31 miljoonaa euroa, kun Suomen Lähetysseuran toimintamenot laskivat 29,5 miljoonaan.
Lähetysseura kehittää uusia kanavia
Perinteisistä lähetysjärjestöistä Suomen Lähetysseura on jättiläinen ja muut pieniä järjestöjä. Kokoero näkyy toimintaan käytettävien varojen lisäksi myös varainhankinnan laajuudessa ja muodoissa. Lähetysseuran pitää kerätä vuosittain kampanjoista ja erilaisista lahjoituslähteistä summa, joka vastaa pienempien järjestöjen koko vuosibudjettia.
Yhteistyön kehittäminen seurakuntien kanssa entisestäänkin on tärkeää Lähetysseuran tuen kasvulle. Lähetystyön tunnetuksi tekeminen on edellytys tuen saamiselle, ja seurakuntayhteistyö on tärkein kanava siihen. Mutta rahoituksen kasvumahdollisuudet ovat kyllä yksityisissä lahjoittajissa. Tosin heidätkin tavoitetaan parhaiten seurakuntien kautta, kertoo Lähetysseuran varainhankinnasta vastaava Silja Lehti.
Seurakuntien talousarviomäärärahoista Lähetysseura saa noin puolet, kymmenisen miljoonaa. Vapaaehtoista tukea yksityisiltä ja seurakunnilta tulee lähes yhtä paljon, ja sen kasvattamiseksi edelleen Lähetysseura rakentaa parhaillaan verkossa ja mobiilissa uudenlaisia kanavia yksittäisten tukijoiden tavoittamiseksi ja aktivoimiseksi.
– Uusien tukijoiden tavoittamisessa me tulemme Kirkon Ulkomaanavun jäljessä, mutta olemme kyllä liikkeellä, Lehti sanoo.
– Tänä vuonna on esimerkiksi Kauneimpien joululaulujen juhlavuosi. Sen yhteydessä laitetaan liikkeelle kaikenlaista uutta.
Hyvällä brändillä lisää tukea
Kirkon Ulkomaanapu on järjestöistä ainoa, jolla on merkittäviä tuloja myös yrityksiltä. Lisäksi Ulkomaanapu pyrkii rakentamaan suorasta kansainvälisestä rahoituksesta merkittävän uuden tulonlähteen toimintansa resursoimiseksi. Vuonna 2011 järjestö keräsi kansainvälistä tukea jo 1,4 miljoonaa euroa.
– Meidän tavoitteenamme on kehittää rahoitukseen monta jalkaa. Jos yksi hetkellisesti pettää, muut kannattavat. Koska suuri osa hankkeistamme on monivuotisia, rahoituksen riittävyys on kriittinen kysymys hankkeiden piirissä olevien ja niihin osallistuvien näkökulmasta, sanoo Kirkon Ulkomaanavun varainhankinnan johtaja Ritka Heino.
– Seurakuntien rahoituksen osalta emme odota enää kasvua. Sen toivotaan pysyvän ennallaan, mutta seurakuntien talouden heiketessä ja mahdollisesti myös seurakuntarakenteen tulevien muutosten myötä pitää varautua siihen, että raha voi myös vähentyä.
Kirkon Ulkomaanapu on 2000-luvulla onnistunut kehittämään brändiään niin, että se on tavoittanut entistä enemmän yksityislahjoittajia, esimerkiksi suoraan kaduilta pysäyttämällä. Ulkomaanavulle näyttää olevan kohtalaisen helppoa alkaa lahjoittaa.
Järjestö on vuosien ajan tähdännyt erityisesti nuoremman ikäluokan tavoittamiseen ja onnistunutkin siinä.
– Yksityislahjoittajien tavoittamisessa Suomessa ollaan ylipäätään vasta aivan alussa. Kirkon Ulkomaanavun feissaamista lahjoittajista suurin osa ei ole koskaan antanut kirkolle tai seurakunnille mitään. Kaikilla järjestöillä on taatusti huomattavasti kasvunvaraa tällä sektorilla. Ulkomaanavun onnistuminen ei ole ollut muiden summista pois, Heino toteaa.
Määrärahoille korvaavia euroja
Seurakuntien jakamat talousarviomäärärahat kääntyivät laskuun vuonna 2009. Seurakuntatalouksien kiristynyt tilanne ei ennakoi uutta kasvua, pikemminkin laskua verotulojen myötä.
Viime vuosina seurakunnissa on keskusteltu myös lähetysjärjestöille osoitettujen talousarviomäärärahojen jakoperusteista. Virkakysymykseen ja seksuaalivähemmistöjen asemaan vanhoillisesti suhtautuvien järjestöjen määrärahoja on leikattu ja siirretty toisille järjestöille.
Ainakin Sley, Kansanlähetys ja Slef ovat joutuneet hakemaan korvaavia euroja vapaaehtoisista lahjoituksista, ja parin vuoden tuntuman mukaan niiden määrä onkin kompensoinut paineen talousarviomäärärahoissa.
– Tämän vuoden alkupuoli viittaa siihen, että yksityisen tuen kasvu on jatkunut, sanoo Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen.
– Kansanlähetykselle kaikkein tärkeintä tällä hetkellä on kehittää yksityisiltä tukijoilta saatavaa tukea. Kehittäminen nojaa tietysti seurakuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön ja nimikkolähettisopimuksiin. Kehitysyhteistyöhankkeita viritetään sitä mukaa kuin sopivia löytyy.
Kehitysyhteistyörahojen riskit
Julkinen talous todennäköisesti kasvaa seurakuntatalouden muutoksista huolimatta. Jos lähetysjärjestöt jatkavat kehitysyhteistyöhankkeiden käynnistämistä, niiden toiminnan resurssit voivat lisääntyä, vaikka seurakunnilta tuleva tuki kääntyisi pysyvästi lasku-uralle.
Valtion kehitysyhteistyömäärärahat on sidottu prosenttiosuuteen bruttokansantuotteesta. Suomi on vaurastunut, ja toisaalta prosenttiosuutta on nostettu vähitellen kohti YK:n vuosituhattavoitteissa asetettua 0,7 prosenttia. Jos Suomi pitää kiinni vuosituhattavoitteista, kehitysyhteistyömäärärahat kasvavat lähivuosina kansantuotteen kasvua nopeammin.
Toisaalta kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu riippuu sekä julkisen talouden kehityksestä että poliittisista päätöksistä. Siinä piilee riski monivuotisten hankkeiden rahoitukselle: se ei ole järjestöjen omissa käsissä.
Kasvu on yksityisen tuen varassa
Kaikkien lähetysjärjestöjen toiveet rahoituspohjan laajentamiseksi perustuvat ensisijassa yksityisten lahjoittajien tavoittamiseen.
– Trendi näyttää olevan se, että lahjoittaja haluaa entistä konkreettisemmin tietää, mitä juuri hänen antamillaan varoilla saadaan tai ollaan saatu aikaiseksi. Tämä on meillä näkynyt muun muassa lähetystyöntekijöiden henkilökohtaisten tukirenkaiden kannatuksen kasvuna, kertoo aluekoordinaattori Tom Säilä Sleystä.
Lisärahat tulevat kolehtihaavien lisäksi lähetyspiireistä, ystävärenkailta, Yhteisvastuukeräyksestä, yrityksiltä, kuukausilahjoittajilta ja erilaisista kampanjoista, joilla onnistutaan herättämään tavallisten ihmisten huomio ja vakuuttamaan heidät toiminnan tarpeellisuudesta.
– Jos katsoo eteenpäin parin kolmen vuoden päähän, mitään merkittäviä muutoksia tuskin tapahtuu. Vaikka kokonaiskannatuksen määrä viime vuonna aavistuksen verran väheni, en usko, että se on minkään pitemmän laskun alku, Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko sanoo.
– Kymmenen vuoden päähän sen sijaan on jo vaikeampaa nähdä. On avoimempi kysymys, millä tavalla kirkon lähetystyö ja kansainvälinen diakonia on silloin järjestetty. Mutta lähetystyö jatkuu. Eivät seurakunnat eikä kirkko voi lopettaa lähetystyötä se on kirkon perustehtävä ja siten osa yhteistä taloutta vastakin.
Ilmoita asiavirheestä