Leikki-ikäisenä Hannele Tenhu halusi olla sellainen tyttö josta tykätään. Hän huomasi, että aikuiset pitivät rauhallisista tytöistä, sellaisista, jotka eivät häirinneet muita.
Hannele ei kuitenkaan luonnostaan ollut sellainen. Hän valitsi hyväksynnän ja jähmetti liikkeen sisälleen. Vasta kolmekymppisenä hän käsitti mitä oli tapahtunut, ja alkoi löytää liikkeen ilon uudelleen.
– Suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan olemista, joka ei häiritse toisia. Kirkossa mennään taakse istumaan ja mitä vähemmän olet näkyvissä, sen parempi, Hannele Tenhu kärjistää.
Hänen mukaansa lapsi elää luonnostaan hyvin kehollisesti, mutta usein kodin ilmapiiri ja koulun pulpettikulttuuri latistavat lapsen liikkeen.
Hannele Tenhun äiti oli vilkas ja spontaani ihminen. Sellaista ei 1930-luvulla pidetty sopivana tytölle, saatikka papin tyttärelle: ”Papin tyttö ja tuolla lailla hyppelee!”
Äiti jähmettyi ja välitti perintöä edelleen omalle tyttärelleen. Hannele alkoi pelätä oman tilan ottamista.
Kielto liikkua ja puhe synnistä yhdistyy lapsen mielessä
Tanssiminen on auttanut Hannele Tenhua tulemaan näkyväksi. Tanssin harrastamisen lisäksi hän on löytänyt vapautta kehoonsa myös tanssi- ja liiketerapian avulla. Hän opiskelee parhaillaan itse tanssi- ja liiketerapeutiksi Eino Roiha -instituutissa Jyväskylässä.
Tenhun mielestä on sääli, jos kirkossa pitää vain istua hiljaa paikallaan.
– Kehotietoisuus on nykyään trendi. Jumala loi koko ihmisen ja sanoi siitä, että se on hyvä. Jos kirkossa ei avauduta ihmisen kokonaisvaltaisuudelle, ihmisten täytyy etsiä sitä esimerkiksi itämaisista perinteistä, kuten joogasta.
Tenhun mielestä länsimainen kristinusko on saanut taakakseen harmillisen väärinkäsityksen. Se syntyy kirkkoon viedyn lapsen mielessä ilman, että kukaan haluaa sitä tietoisesti siirtää.
Kun luonnostaan liikkuva ja kehostaan nauttiva lapsi tuodaan kirkkoon tai kristillisen opetuksen äärelle, hänen on oltava liikkumatta. Samassa paikassa hän kuulee puhetta ihmisen pahuudesta ja syntisyydestä.
– Lapsi yhdistää helposti kielletyn halunsa liikkua papin puheeseen synnistä. Kehollisuuteen estyneesti suhtautuva kodin ilmapiiri voi vielä vahvistaa tämän lapsen mielessä. Lapsi alkaa kokea, että Jumalan edessä kuuluu olla paikallaan ja näkymätön, muu on väärin.
Liturgi välittää viestin kehollaan
Messun liturgiassa olisi Tenhun mielestä paljon mahdollisuuksia myös kehon vahvaan läsnäoloon. Tämä on kuitenkin monille vaikeaa. Kädet nousevat usein vain vaivoin seurakuntaa siunaamaan.
– Liturgiaa toimittavalle papille on tärkeää, että hän kokee olonsa kehossaan turvalliseksi. Sen kautta myös seurakuntalaiset voivat saada tärkeän viestin kehon arvokkuudesta.
Hannele Tenhu ammentaa tanssitoimintansa perustuksia yllättäen ruumiskielteiseksi moititulta Paavalilta. Esimerkiksi Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa Paavali kirjoittaa, että ruumis on synnin vuoksi kuollut, mutta ”hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla”.
Tenhun mukaan Pyhä Henki herättää jopa häväistyjä ja hyväksikäytettyjä ruumiita, eikä vasta ylösnousemuksessa, vaan myös jo täällä maan päällä.
Sanoihin väsyneiden rukouksia
Hannele Tenhu keskittyy nykyisin lähes täysipäiväisesti terapeuttisen liikkeen tuomiseen seurakuntiin.
Hän vetää Martin ja Henrikin seurakunnissa Turussa rukoustanssin kursseja ja johtaa kristillistä tanssin järjestöä Kristanssia.
Rukoustanssissa Jumalaa lähestytään liikkeen kautta. Monet itsensä sanojen maailmassa heikoiksi ja väsyneiksi kokevat ovat löytäneet tanssista uuden mahdollisuuden rukoukseen ja itsensä hyväksymiseen kokonaisvaltaisemmin.
Tenhu hyödyntää liikettä myös sielunhoidossa, koska työstämättä jääneistä tunteista tulee kehon kuormaa.
– Keho on ensimmäinen paikka, jonka kautta lapsi tuntee ja reagoi. Vähitellen vaimennamme kehon viestit. Liike nostattaa jumiin jääneet asiat, joihin voi olla vaikea saada yhteyttä.
Toisaalta omaan oloon voi vaikuttaa kehon ja asentojen tiedostamisella.
– Kehon asennot vaikuttavat tunteisiimme ja sitä kautta oloomme. Voin auttaa itseäni valitsemalla tietoisesti asentojani ja tapaani liikkua. Lievästi masentuneen ei tarvitse vain odottaa olon paranemista, vaan hän voi nostaa hartiat ylös ja lähteä reippaalle kävelylle.
Kristillisen tanssin saralla tapahtuu parhaillaan paljon. Seurakunnissa järjestetään rukoustanssiryhmiä, tanssimessuja ja tanssin päiviä.
NNKY järjestää gospel-lattaritunteja, kehoterapeuttisia tuokioita ja ohjaajakursseja. Perheniemen evankelisella kansanopistolla järjestetään 27.2.–1.3. kaikille kiinnostuneille avoin rukoustanssikurssi. Sen ulottuvuuksia ovat esimerkiksi esirukous, ylistys ja kuunteleva rukous.
Kuva: Titta Hassila.
Lue lisää Suomen kristillisen tanssin yhdistyksestä täältä. Tietoa Perheniemen opiston rukoustanssikurssista saat täältä.
Ilmoita asiavirheestä