Merkittävä osa kirkosta viime vuosina eronneista on ollut opiskelijoita, joten erojen taloudellinen vaikutus tulee viiveellä, sanoo kirkkoneuvos Leena Rantanen
Työeläke-lehden haastattelussa. Viime vuonna eronneita oli 78 000.
– Kovat ajat ovat kulman takana. Elämme erikoista aikaa: jäsenmäärä vähenee, mutta verotulot pysyvät lähes ennallaan. Suurin osa aikaisempina vuosina eronneista on opiskelijoita, joten vaikutus tulee viiveellä.
Kirkon talouden takana ovat ennen kaikkea kiinteistömassa ja eläkevastuut. Eläkkeelle lähtevien tilalle ei enää automaattisesti palkata uusia työntekijöitä, joten eläkemaksujen määrä suhteessa eläkevastuihin kasvaa.
Rantanen muistuttaa, että eläkevastuista 28 prosenttia on katettu. Toistaiseksi tilanne on hyvä, mutta kuinka pitkään?
– Koko herran huone, myös työntekijöiden eläkemaksut maksetaan viime kädessä kirkollisverosta. Kun se jossain vaiheessa kääntyy laskuun, yhä suurempi osa tuloista kuluu eläkemaksuihin.
Rantasen mukaan nykytilanne kasvattaa paineita kirkon eläkerahaston sijoituksille. Elleivät sijoitukset onnistu ja pysy vähintäänkin kohtuullisella tasolla, joudutaan miettimään eläkemaksujen nostoa.
– Kirkon ydintyö on diakoniaa, jotain aivan muuta kuin osakemarkkinoilla pörrääminen, Rantanen sanoo Työeläke-lehden haastattelussa.
Kirkon eläkerahastolla on noin 1,2 miljoonaa euron rahasto. Sille tavoitellaan vuosittain 6 prosentin tuottoa. Tavoitteeseen on pitkällä aikavälillä päästy, ja se on jopa ylitetty, mutta tuottotavoitteen alituksiin ei ole varaa, ei ainakaan useana vuonna peräkkäin.
Leena Rantasen haastattelu julkaistiin Työeläke-lehden vuoden ensimmäisessä numerossa.
Ilmoita asiavirheestä