Kirkon Ulkomaanavun eläkkeellä ollut johtaja, teologian tohtori Risto Rafael Fransiscus Lehtonen kuoli 7.8.2024. Kuun puolivälissä suomalaisen ekumenian grand old man olisi täyttänyt 98 vuotta.
Pitkän ja rikkaan elämänsä Risto oli omistanut kirkkojen väliselle yhteistyölle. Kristittynä ja pappina eläminen ei ollut hänelle vain toimintaa ja tapahtumia, vaan Kristuksen seuraamista, uskon perusteisiin syventymistä.
Risto Lehtonen syntyi vuonna 1926. Isä Aleksi Lehtonen toimi vuodesta 1934 Tampereen piispana ja vuosina 1945–1951 arkkipiispana. Riston vanhempi veli Samuel ja nuorempi veli Mikael lähtivät pappisuralle. Risto opiskeli kemiaa ja toimi jonkun aikaa luonnontieteiden opettajana. Kristillinen opiskelijahtyö veti kuitenkin puoleensa. Filosofian maisteri Lehtonen toimi kymmenkunta vuotta Suomen Kristillisessä ylioppilasliitossa, 1955–1963 liiton pääsihteerinä.
Vuosi 1963 oli käänteentekevä. Silloin Risto Lehtonen valmistui teologian maisteriksi, vihittiin papiksi ja aloitti Ylioppilaiden Kristillisen maailmanliiton (WSCF) opiskelijapappina Yhdysvalloissa. Tästä alkoi neljännesvuosisadan kestänyt toiminta eri puolilla maailmaa ekumeenisten järjestöjen palveluksessa. Erityisesti Afrikka oli lähellä hänen sydäntään.
Haastavaa aikaa olivat vuodet 1960–1970-lukujen taitteessa. Hulluna vuonna 1968 Risto valittiin WSCF:n pääsihteeriksi. Tässä roolissa hän joutui tasapainoilemaan niin sanotun vallankumouksen teologiaa ajavien tahojen kanssa. Yhtäältä Risto halusi kuunnella ääniä, joissa korostettiin kristittyjen sosiaalista vastuuta. Toisaalta hän halusi pitää kiinni kristillisen uskon omista juurista.
Aika oli myrskyisää. Varsinkin WSCF:n puheenjohtajan, amerikkalaisen Richard Shaullin kanssa Risto joutui useasti vääntämään kättä. Näistä vuosista hän on kirjoittanut kirjassaan Story of a Storm. Se on kuin dekkari, joka kertoo kristillisen ylioppilasliikkeen vaiheista ”vallankumouksen myllerryksessä”. Suomalaisen kärsivällisyys joutui usein koetteelle. Risto säilytti kuitenkin identiteettinsä, luterilaisten juuriensa, yhteistyötaitojensa ja herrasmiesmäisen luonteensa ansiosta.
Kiivaita opiskelijatyön aikoja seurasivat maltillisemman ekumenian vuodet. Puolitoista vuosikymmentä Risto Lehtonen toimi Luterilaisessa maailmanliitossa, vuosina 1978–87 kirkkojen välisen työn osaston johtajana. Yhteydenpito sosialististen ja kommunististen maiden luterilaisiin kirkkoihin oli hänen vastuullaan. Kontaktit muun muassa Itä-Saksan, Unkarin, Baltian ja Etiopian poliittisiin hallitsijoihin eivät olleet helppoja. Eläkevuosinaan Risto kirjoitti tutkimuksen Luterilaisesta maailmanliitosta kylmän sodan keskellä, Church in a Divided World (2019).
Kotimaahan Risto palasi 1980-luvun lopulla, Kirkon Ulkomaanavun johtajaksi. Laajan kokemuksensa hän antoi muun muassa Suomen Ekumeenisen Neuvoston työhön. Puheenvuoroissaan Risto kantoi huolta kirkon hengellisestä identiteetistä, erityisesti lähetystyön asiasta. Ansioistaan hän sai kirkon korkeimman kunniamerkin, Pyhän Henrikin Ristin.
Risto lähti viimeiselle matkalleen keskiyöllä, uuden vuorokauden juuri alettua. Hän tiesi olevansa menossa uuteen maailmaan.
Ilmoita asiavirheestä