Hei Mari ystäväni,
Kiitos viestistäsi. Tässä ehti vierähtää vähän aikaa ennen kuin ehdin vastaamaan sinulle. Kävin tässä välillä Angolassa työmatkalla tapaamassa kirkon johtoa ja meidän työntekijöitämme siellä. Shangalalassa ehdin käydä Maritta Peltokankaan kanssa tervehtimässä myös lähiseudun ihmisiä. On aina hienoa, kun pääsee katsomaan meidän työtämme ihan ruohonjuuritasolla ja saa nähdä minne ne Suomesta kerätyt lähetysvarat lopulta päätyvät. Maritta opettaa diakoniaopiskelijoita ja käy heidän kanssaan kotikäynneillä sairaiden, leskien ja vanhusten luona. Yhdessä majassa peiton alla nukkui vanhus ja lattialla istui lähes ilman vaatteita hänen psyykkisesti sairas tyttärensä. Tätä perhettä ympäröivä yhteisö on tukenut silloin, kun heillä oli kaikkein vaikeinta.
Sateet ovat tulleet ja ne, jotka ovat ehtineet kylvämään oikeaan aikaan, voivat kohta alkaa jo taittamaan tähkäpäitä. Kävelimme paikoin tuuheiden maissi- ja mahangupeltojen keskellä, kun taas toisten talojen pihassa vilja vasta orastaa. Joissain paikoissa ei vettä tänäkään vuonna ole tullut tarpeeksi. Häkellyttävää oli se, että ihmiset toivat meille meloneja, hedelmiä ja kanankin, vaikka heillä juuri ja juuri riittää ruoka omiksi tarpeiksi. Afrikkalaisen tavan mukaan veimme heille myös vastalahjana riisiä, sokeria tai mitä nyt kaapissa oli.
Teillä siellä tuntuu olevan kovasti vilkasta keskustelua menossa monestakin aiheesta, viimeiseksi herännäisyydestä. Eikös se ole oikeastaan hyvä, kun ihmisten veret kuohahtavat niin, että tarttuvat kynään. Sitä paitsi kaikkialla pyydetään nykyään kommenttia – jopa tämän meidän kirjeenvaihtomme alla. Aina tietenkin toivoo, että tämä rakas kristikansa osaisi kirjoittaa rakentavasti ja asiallisesti.
Viime kirjeessäni kirjoitin piispanvihkimyksistä. Eivät ne juhlat siihen loppuneet. Nyt lauantaina saatiin osallistua afrikkalaiseen akateemiseen juhlaan täällä Windhoekissa, kun Paulinumin seminaarista valmistui yksitoista diplomitasonopiskelijaa ja viisi teologian kandidaattia. Koskettavaa oli nähdä, että yhdellä tuolilla paloi kynttilä viimekuussa surmatun botswanalaisen opiskelijan muistoksi. Tänään olisi ollut hänenkin juhlapäivänsä.
Muistatko Mari, miten meidän Anjalan keskusteluryhmämme pohti Venäjän lisäksi Afrikan tulevaisuutta ja monesti tulimme tulokseen: koulutus, koulutus, koulutus. Näitä tänään valmistuneita opiskelijoita odottaa työpaikka kirkossa, jossa monet seurakunnat ovat ilman pappia. Lähetysseura on tukenut Paulinumin toimintaa sen perustamisesta asti, eikä tämä tuki ole mennyt hukkaan. Koulutus on pääoma, jota mikään tai kukaan ei voi ottaa pois.
Näissä mukavissa juhlatunnelmissa haluan toivottaa sinulle voimia ja viisautta työhösi. Huomenna alkaa taas arki ja siitä sitten lisää taas seuraavassa viestissä.
Rakkain terveisin,…Maija
Maija hei,
kiitos kirjeestä, olipa mukava kuulla kuulumisia Angolasta ja Namibiasta!
Minä olin puolestani sunnuntaina seurakuntavierailulla Lopella. Yksi tämän työn parhaimmista puolista onkin saada käydä paikan päällä eri seurakunnissa, tavata seurakuntalaisia sekä kuunnella Kotimaan lukijoiden palautetta ja toiveita.
Lopella jumalanpalveluksessa oli mukana myös tämän kevään rippikoululaisia. Näiden nuorten ihmisten ristikulkue jumalanpalveluksen alussa muistutti kauniilla tavalla siitä, miten tässä uskossa ja kirkossa on kyse jatkumosta sukupolvesta toiseen. Nuoret kantoivat ristiä ja Raamattua.
Jumalanpalveluksessa he kantaesittivät pappinsa Ilkka Juotteen säveltämän ja sanoittaman uuden laulun, jota pappi säesti kitaralla. Kanttori puolestaan säesti osan virsistä pianolla ja osan uruilla. Oli hienoa kuunnella nuorten laulua ja oli hienoa saada veisata.
Myös kirkkokahvilla sain tuntea sukupolvien jatkumoa. Vieressäni istunut mies näytti minulle postikortin, jonka isäni ole lähettänyt hänen isälleen 62 vuotta sitten ”Okavango-wirran varrelta”. Isämme olivat käyneet aikoinaan Lopella yhdessä kansakoulua 1920- ja 30-luvuilla ja he olivat olleet myös aseveljiä.
Lopen kirkko tuhoutui tasan sata vuotta sitten tulipalossa ja kun se rakennettiin uudestaan, osa isosta kirkkorakennuksesta muutettiin seurakuntatiloiksi. Jo silloin Lopen seurakunnassa on ollut kykyä tehdä muutoksia ja nähdä, mikä on seurakunnan kannalta tarpeen tulevaisuudessa.
Tämän viikon Kotimaa on kohta menossa kiinni. Valitsin äsken toimituspäällikkö Tuija Tiihosen kanssa lehteen menevät mielipiteet. Tällä viikolla keskustelu herännäisyydestä jatkuu erittäin vilkkaana, mielipiteissä nousevat esille hienolla tavalla herännäisyyden nykypainotukset. Kohta pääsen keskittymään pääkirjoitukseen. Torstaina ilmestyvästä lehdestä sitten näkyy, päädyinkö kirjoittamaan Sotesta, vai uskonnonharjoituksen, muun muassa Suvivirren, uhatusta asemasta kouluissa liittyen apulaisoikeuskanslerin uuteen ohjeistukseen, vai synnyttääkö tuleva yö pääkirjoitukselle vielä uuden aiheen.
Ollaan yhteyksissä, sinne kaikkea hyvää ja ennen kaikkea kasvua pelloille toivoen.…Rakkain terveisin, Mari
Ilmoita asiavirheestä