Sunnuntain kello kymmenen radiojumalanpalveluksia kehitetään. Uudistus alkaa sarjalla kokeilevia radiojumalanpalveluksia. Niitä kuullaan elo-lokakuussa joka toinen sunnuntai 9.8. alkaen.
Syynä kehittämishankkeeseen on radiojumalanpalvelusten laskeva kuuntelijamäärä, kertoo ohjelmapäällikkö Kimmo Saares Kirkkohallituksesta.
Sunnuntain kello kymmenen radiojumalanpalveluksella oli vielä 2013 keskimäärin 190 000 kuulijaa, kun nyt luku on 152 000. Määrä on Saareksen mukaan vielä tyydyttävä, mutta jatkuva lasku huolestuttaa sekä Yleisradiota että Kirkkohallitusta.
– Tällä menolla radiojumalanpalveluksilla ei tulevaisuudessa ole kuuntelijoita, Saares toteaa.
Lisäksi radiojumalanpalvelusten kuuntelijaprofiili painottuu vanhempaan väestöön ja etenkin naisiin.
– Television puolella olemme pystyneet vaikuttamaan tähän niin, että perinteisen katsojakunnan rinnalle tulee enemmän nuorempia ja enemmän miehiä, Saares kommentoi.
Televisiojumalanpalveluksissa uutta katsojakuntaa on Saareksen mukaan saatu tuottamalla formaattijumalanpalveluksia, kuten nojatuolikirkkoa, reissukirkkoa ja riemulauluja. Tv:n sopivat tilaisuudet, kuten puolustusvoimien kenttähartaus, Jukolan viestin metsäkirkko tai partiolaisten nuotiohartaus kokoavat laajemmin eri-ikäisiä katsojia.
Elo-lokakuussa kokeillaan nyt kolmentyyppisiä radiojumalanpalveluksia.
Kahdessa jumalanpalveluksessa lähdetään pyhiinvaellukselle. Toinen niistä, 9.8. lähetettävä ensimmäinen kokeilu, toteutetaan vanhan tradition mukaisella pyhiinvaellusreitillä Turussa, toinen Itä-Suomessa vaeltamalla luonnossa.
Toiset kaksi radiojumalanpalvelusta tehdään musiikki edellä. Kolmantena tyyppinä on kirkkokahvijumalanpalvelus, jossa annetaan tilaa keskustelulle ja pohdinnalle. Näitäkin tehdään kaksi, joista toisessa vietetään myös ehtoollista.
– Kuulijoilta saadun palautteen, tilastoinnin ja kuuntelijatutkimuksen perusteella arvioidaan sitten, miltä nämä ovat tuntuneet, Saares sanoo ja painottaa, että uudentyyppiset radiojumalanpalvelukset eivät korvaa suorana lähetyksenä kirkoista tulevia radiojumalanpalveluksia, mutta mahdollisesti tarjoavat siihen rinnalle jotain uutta.
Samalla Saareksen mukaan mietitään, löytyykö näistä kokeellisista toteutuksista elementtejä, joita voidaan hyödyntää myös perinteisten radiojumalanpalvelusten kehittämisessä.
– Tavoitteena on, että Ylen tarjoamassa radiojumalanpalveluksessa on otettu huomioon väline, tarinallisuus, dramaturgia ja että se on helposti saavutettavissa ja tukee spiritualiteettia, Saares sanoo.
Radion ottaminen huomioon välineenä tarkoittaa sitä, että radiosta kuulijalle välittyy myös oikeanlainen äänimaailma ja mielikuvia. Radio voi viedä kuulijan tilaan tai paikkaan, jonne hän ei ehkä muuten pääsisikään.
– Radio on tunneväline, Saares muistuttaa.
Jumalanpalveluksen äänimaailmaa voi olla esimerkiksi ehtoollisvälineiden tuttu kolina tai papin sanat, kun hän jakaa ehtoollista alttarilla.
Saares huomauttaa myös, että radio on väline, jossa tuttuudella on merkitystä.
– Yksi toive onkin, että löytyisi seurakuntia, jotka tekisivät entistä pitempiäkin sarjoja jumalanpalveluksia.
Sama koskee Saareksen mukaan myös radiohartauksia. Niissäkin voisi olla enemmän sarjoja samalta puhujalta ja sarjat voisivat olla pitempiä, jolloin puhuja tulee kuuntelijalle tutuksi.
Korona-ajan radiohartauksissa paljon pappeja
Korona-aikana radiohartauksia pitämässä oli poikkeuksellisen paljon pappeja ja vähän maallikoita.
– Tuli tilanne, että Ylen aluetoimitukset olivat poissa pelistä, eli hartauksia ei voitu niissä tallettaa. Piti nopeasti täyttää kartta puhujilla, jotka olivat joko pääkaupunkiseudulta tai joilla oli kyky äänittää hartauksia kotona, ohjelmapäällikkö Kimmo Saares sanoo ja myöntää, että pappien suhteellinen osuus lisääntyi, vaikka se ei ollut tarkoitus.
– Tässä painottuivat ne papit ja maallikot, jotka ovat tehneet paljon hartauksia. Etsittiin luottohartauspuhujia, jotka pystyvät lyhyellä varoitusajalla ottamaan hartauksia ja mielellään useampia. Tuntui, että etenkin papeilla oli pelotonta henkeä. He olivat valmiita rakentamaan kotistudioita.
Kuva: Hilkka Nevala. Radiojumalanpalvelusta äänittämässä Koloveden kansallispuistossa. Soutajana ekopappi Pauliina Kainulainen ja tuhdolla äänellä itkijä Emilia Kallonen. Perässä toimittaja Marjo Kiljunen lukee rukousta.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.