Lapsuudessani sota oli läsnä kuin bassokulkuna taustalla. Saunassa näin miehillä arpia ja raajan tynkiä, elokuvaohjaaja Markku Pölönen, 61, kertoo Kotimaa-lehden haastattelussa.
Kotimaa kysyi kymmeneltä eri-ikäiseltä suomalaiselta, mitä suomalaisuus heille merkitsee. Luonto, vapaus ja turvallisuus nousivat tärkeiksi arvoiksi sukupolvesta riippumatta. Isänmaallisia tunteita herättivät myös muun muassa mököttävä kaupan kassa ja äitiyspakkaus. Sotaa ei voitu sivuuttaa.
– Eturintamalla olleet itkivät juovuksissa linja-auton takapenkillä. Seuroissa naiset nyyhkyttivät kaatuneita poikia otsat vastakkain, Markku Pölönen muistelee.
Hän kuvaa pakahduttavaa tunnetta, kun tuli pikkupoikana itsenäisyyspäivänä kynttilöin valaistusta, lämpimästä Enon kirkosta pakkaseen ja huomasi kunniavartion harmaat rivistöt sankarihaudoilla. Väki alkoi laulaa Jumala ompi linnamme.
Tanssija Aira Samulin, 91, kertoo toimineensa sodan aikana lottapiirissä, suojeluskuntapiirissä, päämajan lääkintäosastolla ja viihdytyskiertueilla.
Sota vei Samulinilta isän ja kotikin jäi rajan taa. Toisaalta hän löysi kutsumuksensa.
– Sodan laittomissa nurkkatansseissa minua haettiin jatkuvasti tanssimaan, vaikka minulla oli monokengät jalassa ja äidin vanha mekko päällä. Niissä minulle selvisi, että osaan tanssia paremmin kuin muut.
Muusikko Tuure Kilpeläinen, 48, kertoo tuntevansa mykkää ja hivenen ahdistunutta kunnioitusta sotasukupolvea kohtaan.
– Sodan kivut ja lyijynraskas paino näkyivät papassani ja vanhemmissani. Epävarmoina aikoina tartutaan ikonisiin kertomuksiin sotasankareista. Se tuntuu hankalalta.
– Olen maailmankatsomukseltani pasifisti. En voisi tappaa erimaalaista ihmistä, mutta tajuan, että isovanhempieni ikäpolvella ei ollut vaihtoehtoja, Kilpeläinen sanoo.
Luonnon pyhyys puhuttelee
Markku Pölösen sielunmaisemaa on Pielisen ranta, jossa hänen sukunsa talo on sijainnut 300 vuotta.
– Luonnossa on suuri apteekki, raikas ilma ja hiljaisuus.
Tuure Kilpeläinen kertoo havahtuneensa Suomen luonnon ainutlaatuisuuteen ja pyhyyteen erityisesti ollessaan ulkomailla.
– Intiassa kovassa vatsataudissa haaveilin hiihtämisestä Lapin tuntureiden jylhässä, puhtaassa kauneudessa ja rauhassa. Vuoden kierto pitää suomalaiset luonnon armoilla. Siksi säästä puhutaan paljon.
Aira Samulin kehottaa nuoria polvia kiitollisuuteen.
– Suomi on itsenäinen, vapaa ja ainutlaatuinen maa, jossa on puhdas luonto. Meidän on syytä olla ylpeä maastamme ja myös pysyä täällä.
Kymmenen suomalaisen haastattelut voit lukea 5.12. ilmestyneestä Kotimaa-lehdestä.
Kuvat: Markku Pölönen: Solar Films / Jouko Piipponen. Aira Samulin: Jukka Granström ja Tuure Kilpeläinen: Pressikuva.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.