Entisessä Suomessa ihmiset tapasivat vilkaista aamulla, nouseeko naapurinmummon talon piipusta savua. Jos sitä ei näkynyt, mentiin katsomaan, onko kaikki kunnossa.
Kaupungistuneessa Suomessa voidaan sopia tarkistussoitoista, jotta saadaan selville naapurin tai omaisen kunto ja vointi.
Nykyisin hyvä seurannan väline on sosiaalinen media. Jos lähes joka päivä someen kirjoittava hiljenee kokonaan, kaveripiiri huolestuu. Itse olen niitä, jotka kirjoittavat nettiin kommentteja maailman menosta lähes päivittäin.
Kaukana asuva ystävä toimi Jumalan käsinä ja jalkoina ja hälytti sukulaisilleen Suomessa. Ovelleni tuli hänen serkkunsa.
Päädyin sairaalaan, kun Milanossa asuva ystävä alkoi ihmetellä, minne olin kadonnut Facebookista.
Olin saanut rokotuksesta huolimatta A-influenssan, jota terveyskeskus ei tunnistanut. Siellä uskottiin kotihoidon riittävän. Yksineläjälle tällainen oletus on vaarallinen, kun kuume huitelee kriittisissä korkeuksissa.
Kaukana asuva ystävä toimi Jumalan käsinä ja jalkoina ja hälytti sukulaisilleen Suomessa. Ovelleni tuli hänen serkkunsa. Onneksi olin niin tajuissani, että pääsin summerin luo avaamaan alaoven.
Vielä vajaata viikkoa ennen ambulanssikyytiä sairaalaan perusterveydenhoito oli kahdella lääkärinvastaanotolla ja yhden päivystävän ensihoitoparin voimin arvioinut, ettei minulla ole mitään hätää.
Kun ihminen on viikkokausia ”omassa huostassaan”, voi käydä huonosti. Ruoanlaitto on liian vaivalloista, juominenkin jää vähiin, ja lopulta sairas vain makaa sängyn pohjalla kivuissaan ja koettaa pärjätä.
Olin kuivunut pahanpäiväisesti, mennyt useita kertoja tajuttomaksi ja olin luultavasti aika lähellä kuolemaa kuivumisen ja korkean kuumeen takia.
Voin todella sanoa, että Facebook ja ennen kaikkea siellä olevat ystäväni pelastivat henkeni. Ehkä myös Taivaan Isällä oli osuutta asiaan.
Facebookin kautta olen löytänyt toisella puolen maailmaa eläviä kadonneita ystäviä.
Facebookia alettiin käyttää Suomessa vuonna 2007. Liityin siihen seuraavana vuonna.
Tänä keväänä Facebookilla oli 2,7 miljoonaa suomalaista käyttäjää. Heistä 1,3 miljoonaa on yli 40-vuotiaita ja noin 1,4 miljoonaa alle sen.
Aluksi Facebook oli nuorison kanava. Sen käytön yleistyminen noudatti tuttua kaavaa: nuoret ja muut edelläkävijät ovat alussa innokkaasti mukana, mutta kun uusia vaihtoehtoja ilmaantuu, he vaihtavat ketterästi toiseen.
Facebook on kaikkein suurin somekanava. Sitä myös käytetään joka päivä eniten. Toiseksi yleisin on WhatsApp.
Työelämässä mukana olevat käyttävät sosiaalista mediaa selvästi enemmän kuin eläkkeelle siirtyneet. Töissä sosiaaliseen mediaan tottuneet jatkavat sen käyttöä jätettyään työt. Tämä joukko kasvaa joka vuosi.
Tilastokeskuksen kokoamissa viime vuoden tilastoissa näkyy silti selvä pudotus 65 ikävuoden kohdalla. Sitä ennen sosiaalisen median seuraajia oli edellisen kolmen kuukauden aikana ollut yli 300 000. Eläkeikään viittaavien vuosien täyttyminen pudotti sosiaalista mediaa seuranneitten määrää kolmanneksella alle kahteensataantuhanteen.
Edes kerran kolmessa kuukaudessa yhteisöllistä mediaa seuranneiden luku laskee alle sadantuhannen 75 ikävuoden kohdalla.
Yksinelävälle Facebook on oivallinen yksinäisyyden laimentaja. Vaikka ketään ei kävisi kylässä viikkokausiin, ihmisten kanssa voi seurustella netin kautta iloisesti joka päivä.
Facebook on muuttanut sosiaalista elämää hämmästyttävässä määrin. Sen ryhmät kierrättävät, järjestävät tempauksia, myyvät tavaraa lähialueillaan, keräävät samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä yhteen, ja sen kautta markkinoidaan kaikenlaisia tapahtumia.
Hilpein vastaan tullut ryhmä on ”30–40-luvuilla syntyneet FB-käyttäjät”. Siinä on yli 4 000 jäsentä.
Facebookin kautta olen löytänyt toisella puolen maailmaa eläviä kadonneita ystäviä, Euroopan vanhan musiikin orkestereita avustavan kummityttären, ja jopa sen ihmisen, joka ensimmäisenä osasi selittää ymmärrettävästi, miten nettimedia toimii ja rakentuu.
Alkuvuosina ei monikaan osannut sanoa, oliko Facebookissa vietetty aika hyödyllistä vai hyödytöntä. Jotkut potivat oikeasti huonoa omaatuntoa.
Muistan keskustelun erään muusikon kanssa, jota oli moitittu siitä, että hän viettää aikaa Facebookissa. Hän purki sydäntään omalla sivullaan ja kyseli muiden näkemyksiä ajankäytöstään.
Siinä vaiheessa omakin leipäni oli palasina maailmalla, joten ymmärsin hänen tilannettaan hyvin.
Minulle asia oli selvä. ”Kymmenen minuuttia FB:ssä vastaa samaa kuin käyminen työpaikan kahvihuoneessa kesken kiihkeän työnteon tai kun työ takkuaa. Tauon aikana voi syntyä uusi oivallus, ja ennen kaikkea tapaat netin kautta tuttujasi. Ihan sama asia kuin kahvihuoneessa käynti.”
Pikaviestiohjelma Facebook Messenger on ainakin minulle korvannut pitkälti sähköpostin. Sen avulla saa Facebookissa olevat kaverit joutuisasti kiinni. Kokemukseni mukaan moni vastaa sähköposteihin huomattavasti hitaammin kuin Facebookissa lähetettyyn viestiin.
Yksinelävälle Facebook on oivallinen yksinäisyyden laimentaja. Vaikka ketään ei kävisi kylässä viikkokausiin, ihmisten kanssa voi seurustella netin kautta iloisesti joka päivä.
Kirjoita tekstisi niin, että se voisi olla yhtä hyvin blogina netissä tai kolumnina painetussa mediassa.
Facebook sopii oivallisesti asioiden pohtimiseen isommassa joukossa. Kun jokainen voi valita kaverinsa, hän voi samalla eliminoida pahimmat kuumakallet, joiden hermo ei kestä asioiden käsittelyä useammalta kulmalta.
Oma kokemukseni on, että Facebookissa syntyy hyviä ja asioita syventäviä keskusteluja varsin usein. Olen saanut apua myös uuden pyykkikoneen jumituksen aukaisemiseen ja moneen muuhun tekniseen ongelmaan.
Twiittaaminen ei ole koskaan lyönyt läpi Suomessa. Palvelun tekstikentän niukka mitta sopii napakoihin näkemyksiin, mutta aiheuttaa helposti tahatonta kärjekkyyttä kun asia on sanottava muutamalla sanalla.
Yhdysvaltain presidentin varsin yksinvaltaiseen ja poukkoilevaan mielipiteenilmaisuun se näyttää sopivan, ja samalla sen käyttö on yleistynyt muuallakin. Twiitit ovat käteviä kun pitää kommentoida tai esittää kysymyksiä. Perusteellisempaan keskusteluun niistä ei mielestäni ole.
WhatsApp on sovelluksena todella kätevä, kun halutaan nopeasti jakaa asioita tietylle, suppealle ryhmälle. Olen ymmärtänyt, että kaikenlaiset kaveripiirit, perheet, sukulaisryhmät ja harrastuspiirit ovat ottaneet sen laajimmin käyttöönsä.
Yhtä asiaa sosiaalisen median käytössä en varmaan koskaan opi kunnolla: hillitsemään kirpakkaa luontoani. Olen jo oppinut, että kun saan – tosin varsin harvoin – aggressiivisen kommentin päivitykseeni, pidän pitkän mietintätauon.
On melkoinen ristiriita, että nettikeskustelussa pitäisi reagoida suhteellisen nopeasti, mutta silti ei saisi sanoa mitään harkitsematonta. Muutamien keskustelijoiden tasapainoista suhtautumista en lakkaa ihailemasta.
Päivityksen kirjoittamiseen minulla on peukkusääntö, jonka jaan mielelläni muillekin. Kirjoita tekstisi niin, että se voisi olla yhtä hyvin blogina netissä tai kolumnina painetussa mediassa.
Kirjoittaja on 71-vuotias toimittaja, joka liittyi Facebookiin kymmenen vuotta sitten.
Kuvitus: Päivi Karjalainen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.