Kävimme Helsingin Alppilan kirkon kansainvälisessä ruokapäivässä syömässä virolaisia sillivoileipiä ja etiopialaista kanapataa. Sitten ajattelimme levähtää hetken kirkkosalin puolella.
Onneksi kirkkosalin ovi aukeni, nyt voisi hetken istua pyhässä rauhassa. Mitä vielä, kirkossa raikui iloinen kiinankielinen lasten laulu. Seurakunta kannusti, lauloi mukana, videoi ja valokuvasi pieniä esiintyjiä.
Tunnelma oli niin välitön ja ihana, että istuuduimme takapenkille nauttimaan.
Pastori Paulos Huang taputti, nauroi ja puhui jotain kiinaksi. Kuorolaiset juoksivat penkkeihin, pienimmät talutettiin oikeaan suuntaan. Sitten lapset lähtivät ulos kirkkosalista.
”Kesken saarnaansa pastori kertoi vitsin suomeksi”
Pastori oli ilmeisesti huomannut meidät, sillä hän sanoi suomeksi, että nyt lapset siirtyvät pyhäkouluun. Kiinankielinen jumalanpalvelus jatkui. Virret ja laulut heijastettiin isolle kankaalle. Se ei paljon meitä auttanut, ne olivat kiinaksi. Myös virsikirjat oli painettu kiinankielellä, sitä oli silti hauska selata.
Neljän nuoren opiskelijan kuoro esiintyi välillä.
Saarna kesti pitkään, sen aikana katselimme ympärillemme. Seurakuntalaisia oli noin sata, yllättävän paljon nuoria mukana. Etupenkissä istui varmaan rippikoulupoikia päätellen siitä, että välillä he kiemurtelivat ja ainakin yksi nukkui pää seinää vasten pusakka korvillaan.
Sekä miehillä että naisilla oli siistit ja kauniit vaatteet sekä pikimusta tukka. Joillakin näytti olevan suomalainen puoliso mukana. Pari arvokasta vanhusta oli harmaatukkaisia. Me näytimme varmaan harmaapöllöiltä ulkoiluvaatteissamme.
Eräs samalla penkkirivillä istuva harmaantunut kiinalaismies hymyili meille ja nyökkäsi kohteliaasti. Hymy tarkoitti: Tervetuloa, mukava kun olette täällä.
Pastori Huang kiinnitti välillä meidänkin huomiomme mainitsemalla jonkun asian suomeksi. Hän esimerkiksi kertoi kesken saarnansa vitsin:
”Jumala ihmistä luodessaan paistoi tämän, ja ensin tuli valkoinen lopputulos. Jumala sanoi, että jäi raa’aksi. Toisessa paistoerässä tuli mustia. Jumala totesi, että nämä paloivat. Kolmas erä jäi kauniin kellertäviksi. Jumala oli luonut täydellisen ihmisen ihonvärin.”
Sitten pastori nauroi sydämellisesti. Hänen saarnansa tuntui muutenkin olevan mielenkiintoinen, koska ihmiset kuuntelivat tarkkaan ja välillä nauroivat mukana. Pastori puhui innostuneella ja värikkäällä äänellä käyttäen paljon käsiään.
Liikettä, kodikkuutta ja sydämellisyyttä
Suomenkielisestä jumalanpalveluksesta tämä välitön seurakunta erosi siinäkin, että ihmiset liikkuivat välillä käytävillä. Jotkut kävivät ulkona, ehkä pyhäkoulussa katsomassa lapsiaan.
Tunnelma oli kodikas, sydämellinen ja välitön.
Myöhemmin juttelimme pastori Huangin kanssa. Hän kertoi että sunnuntain jumalanpalvelus on aina perhemessu. Osallistujia on 70–100, lapsia 20–30.
Messun hoitavat pastori ja kaksi avustajaa. Tieto messusta ja muista kirkon tapahtumista leviää suusta suuhun ja netin kautta.
Yhteisiä aterioita ja lähetystyötä
Pääkaupunkiseudun kiinalaisyhteisössä on paljon katolilaisia, mutta Alppilan kirkossa sunnuntaisin kokoontuvat ovat pääosin luterilaisia. Heissä on paljon ravintoloitsijoita, opiskelijoita ja insinöörejä, joiden kotikasvatus on ollut ateistinen. Huang kokee tekevänsä myös lähetystyötä pääkaupunkiseudun kiinalaisten parissa.
Kiinalaiset on Suomen viidenneksi suurin ulkomaalaisryhmä. Suurin osa heistä on keskittynyt Uudenmaan alueelle.
Pastori Paulos Huang on sekä teologian että filosofian tohtori. Viikonloppuisin hänet työllistää Alppilan kirkolla toimiva Kiinalainen seurakunta (Suomen evankelis-luterilainen kiinankielinen Kallion kappeliseurakunta). Seurakuntalaiset aterioivat kirkolla yhdessä, kokoontuvat erilaisissa piireissä ja toimivat vapaaehtoistyössä.
Suomalaiset ovat tervetulleita mukaan esimerkiksi herkulliselle lounaalle.
Kiinankielisen seurakunnan kotisivut löytyvät täältä.
Kuva: Raimo Jaatinen.
Ilmoita asiavirheestä