Vanha Koneen hissi nytkähtää liikkeelle Yrjönkatu 27:n porraskäytävästä. Hissin penkillä Amos Anderson (1878–1961) on varmaan istunut matkalla kotiinsa viidenteen kerrokseen. Nyt Andersonin koti on museona.
Sisään astuessa huoneistossa on vilskettä, vaikka vierailuaikoja on porrastettu ja ne pitää varata etukäteen. Vauraan sanomalehtikustantajan ja taidemesenaatin koti kiinnostaa.
Anderson hankki Helsingin keskustassa sijaitsevan Yrjönkatu 27:n tontin aikanaan Helsingin työväenyhdistykseltä. Hän rakennutti tontille painotalon, joka, sääli kyllä, sittemmin purettiin Forumin rakennuksen tieltä, ja lehtitalon, jonka ylimpiin kerroksiin hän muutti asumaan 1913. Se mikä nykyään näyttäytyy Forumin korttelina, rakentui näiden Andersonin rakennusten ympärille.
Alun perin Andersonin koti käsitti kerrokset 4, 4 ½, 5 ja 5 ½ Yrjönkatu 27:n A-rapusta. Hänen kuolemansa jälkeen tiloihin perustettiin Amos Andersonin taidemuseo. Sen siirryttyä Simonkadun toiselle puolelle Lasipalatsiin osa Andersonin entisestä kodista entisöitiin museoksi.
Kovin suuri museo ei ole. 700 neliöstä on jäljellä 300. Nähtävillä on ruokasali, pylvässali, salonki, työhuone sekä kappeli. Muut huoneet on vuokrattu toimistotiloiksi.
OSA MUSEON kalusteista on alkuperäisiä, osa sisustuksesta on koottu valokuvien perusteella vastaamaan tunnelmaltaan ja estetiikaltaan Amoksen sisutusihanteita. Samalla sisustus kertoo aikansa porvariselämästä: tavarat ovat laadukkaita mutta niitä on huomattavasti vähemmän kuin nykykodeissa. Sohvaa, jossa voisi lojua, ei ole lainkaan – voi vain ihmetellä miten suorassa siihen aikaan on kotonakin istuttu.
Anderson tunnettiin salaperäisenä poikamiehenä, joka piti taiteesta ja oli mieltynyt ylellisyyteen. Punaisen ja kullan yhdistelmä kalustuksessa on selvästi ollut hänelle mieleen. Yhdistelmä tuo pylvässaliin hieman paheellisen sävyn ja toisi salonkiinkin, jos sen alkuperäisistä huonekaluista ei olisi 80-luvulla poistettu kultauksia ja vaihdettu punaista päällystystä sovinnaisempaan sävyyn.
Työhuone on parhaiten säilynyt alkuperäisestä kodista ja on kodikkain. Senkin tumma puu, nyt jo kulunut itämainen matto ja koristeelliset kalusteet kertovat ylellisyydestä. Kirjahyllyssä on esillä osa Andersonin laajasta kirjastosta. Kirjahyllyn päällä on kuvia hänen lukuisista naisystävistään, jotka olivat aikansa julkkiksia.
On harmillista, että makuuhuonetta ei ole säilynyt. Siitä aavistuksen saa pylvässalonkiin sijoitetuista joonialaisista pylväistä. Sellaiset makuuhuoneessa oli. Anderson sai innoituksen oman makuuhuoneensa sisustukseen nähtyään Versaillesin linnassa Aurinkokuninkaan makuuhuoneen.
Kiinnostavaa Andersonissa on, että vaikka hän oli merkittävä taidemesenaatti, hänen taidemakunsa ei ilmeisesti ollut kummoinen. Kotiinsa hän keräsi maisemamaalauksia paikoista, joissa oli käynyt, sekä uskonnollisaiheisia maalauksia, joihin mieltyi.
PUOLI KERROSTA asuntoa ylempänä sijaitsee erikoisuus: Andersonin oma kappeli ja urkuhuone. Kemiön saarella maanviljelijän poikana syntynyt Anderson oli kotoisin uskonnollisesta perheestä. Jossain vaiheessa hän haaveili kanttorin ammatista.
Kirkkomusiikki ja kiinnostus uskontoon sävyttivät Andersonin elämää. Eikä hän pitänyt tätä vakaumustaan salassa. Hänen uskontonsa oli sekoitus evankelista luterilaisuutta ja katolisuutta. Häntä kiinnostivat pyhimykset ja luostarielämä. Tämä näkyy hänen kotinsa seinillä maalauksissa ja kappelissa, joka oli ensin askeettinen mutta täyttyi ajan kuluessa ikoneilla ja uskonnollisaiheisilla maalauksilla ja reliefeillä. Kappelin viereisessä urkuhuoneessa pidettiin konsertteja juhlavimmissa tilaisuuksissa.
Amos Andersonin kotimuseo on avoinna keskiviikkoisin ja lauantaisin. Vierailuajan voi varata museon kotisivuilta.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä