Harvempi 34 vuotta täyttävä on ehtinyt olla jo 16 vuotta kirkkovaltuustossa ja niistä kymmenen sen puheenjohtajana. Ruskolainen lypsykarjatilan maatalousyrittäjä Antero Lähteenmäki on ehtinyt.
Lähteenmäki oli aktiivinen partiolainen, joten seurakunta oli tuttu ympäristö. Hän ei lähtenyt luottamushenkilöksi muutenkaan tyhjin käsin, sillä koko perhe on ollut kantamassa vastuuta seurakunnan ja kunnan asioista.
– Äitini oli ollut kirkkovaltuustossa, ja oli jäämässä sieltä silloin pois. Isä on ollut luottamustehtävissä kunnan puolella, ja kun isä jäi pois viime vaaleissa, niin veli on siellä nyt. Itse en ole ollut kunnan puolella missään mukana.
– Ilmeisesti ihmiset ovat kokeneet, että olemme hoitaneet yhteisiä asioita emmekä ole ajaneet vain omia asioitamme. Se on tavoitteemme, Lähteenmäki kertoo.
Vanhempien kokemus on Lähteenmäelle myönteinen asia eikä rasite.
– Vanhemmilla on pidempi aikaperspektiivi. Esimerkiksi kiinteistöihin liittyvissä asioissa heiltä saa tietoa, mitä on ollut päätösten perusteena, kun niitä on aikaisemmin tehty. Sitä ei saa jättää huomiotta ennen kuin tehdään päätös, joka mahdollisesti muuttaa kaiken.
Nuoren puheenjohtajan tulikaste osui kiivaimpiin liitoskeskusteluihin
Liitossuunnitelmien takia kiinteistö- ja henkilöstöasiat ovat puhuttaneet Ruskon seurakuntaa pitkään.
– Monta vuotta oli sellaista, että jos valtiovallan taholta paine vähän helpotti, niin seuraavaksi kirkkohallitus alkoi säätää, että jokaisen seurakunnan täytyy olla jonkun yhtymän jäsen. Asia ei ole edennyt kirkolliskokouksessa, mutta varmasti se sinne taas palaa. Me seuraamme tiiviisti, miten käy ja miten sitten toimitaan.
Vuoden 2009 alusta Vahdon seurakunta liitettiin kuntaliitoksen siivittämänä Ruskon kappeliseurakunnaksi.
– Tässä on harjoiteltu jo kymmenisen vuotta tätä yhteiseloa. Jonkin verran henkilöstöä on vaihtunut ja on ollut yhdistymisen jälkeisiä haasteita. Nyt paineet ovat pitkäjännitteisemmässä suunnittelussa, strategiassa, Lähteenmäki kertoo.
Lähteenmäki valittiin kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi juuri, kun liitoskeskustelut Vahdon kanssa olivat kuumimmillaan.
– Oli hurjia kokouksia alkuun. Se oli jännittävää, kun oli tottunut ensimmäiset kuusi vuotta siihen, että valtuustossa oltiin yleensä yksimielisiä. Sitten sainkin puheenjohtajana keskittyä kokousten vetämiseen ja siihen, että homma pysyi hallinnassa. Nyt on valtuustossa kyllä hyvä yhteistyöhenki.
Tonttien myynti on hallinnollisesti raskasta – Varat pitkäjänteiseen seurakunnan kehittämiseen
Ruskon kunnan keskustasta on noin 12 kilometriä Turun kauppatorille. Toisella kyljellä sijaitsee Raision kaupunki, jonka kanssa kuntatasolla tehdään jonkin verran yhteistyötä.
Sijainti on Ruskon itsenäisyydelle eduksi. Pienen maalaiskunnan väkiluku on kasvamaan päin, kun perheet etsivät omakotitontteja työssäkäyntialueelta.
– Ruskolla on kaavoitettu paljon omakotitontteja, myös seurakunnan omistamalle maalle. Asukkaat ovat nuorehkoja, ja seurakunnan täytyisi pystyä pitämään kiinni uusista asukkaista. Toistaiseksi kirkkoon kuuluminen on pysynyt yli 80 prosentissa.
Kirkon jäsenyyttä Lähteenmäki ajattelee enimmäkseen hallinnollisena asiana. Usko sen sijaan on ihmisen henkilökohtainen asia, joka ei vaadi kirkon jäsenyyttä.
– Jäsenenä on osa luterilaista kirkkoa ja saa oikeuden olla mukana päätöksenteossa ja vaikuttamassa yhteisiin asioihin. Jäsenyys on yhteisen kristillisen näkemyksen rakentamisen tahtoa, yhteistyön eikä riitelyn kautta.
Tonttien myynnistä saadut varat ovat olleet Ruskon seurakunnalle positiivinen asia, mutta toisaalta hallinto työllistää päättäjiä paljon.
– Jokainen tonttikauppa täytyy erikseen hyväksyttää kirkkohallituksessa asti ja jokainen kauppakirja käsitellään sekä neuvoston että valtuuston kokouksessa. Aika hyvin ne on saatu hoidettua niin, ettei ole pelkästään yhden kauppakirjan takia tarvinnut pitää kokousta.
Seurakunnan toiminta on hankalampien vuosien jälkeen saatu sopeutettua verotulojen kanssa suhteellisen hyvin.
– Olemme päättäneet, että tonttimyynnistä saadut tulot eivät ole syömärahoja, eli niitä ei käytetä jatkuviin kuluihin vaan pitkäjänteiseen kehittämiseen.
”On hyvä päästä ihmisten ilmoille juttelemaan muistakin kuin työasioista”
Luottamushenkilöuransa aikana Antero Lähteenmäki on ehtinyt kokeilla kaikkien toimielimien tasot. Tällä kaudella hän on mukana vain kirkkovaltuustossa. Lypsykarjan pito on sitovaa työtä, ja kotielämään sitovat myös perheen pienet lapset.
– Jos en pystyisi olemaan missään mukana tuolla muualla, niin jämähtäisin omiin nurkkiin niin, etten tietäisi mistään muusta mitään. Nyt pääsen ihmisten ilmoille juttelemaan muistakin kuin työasioista.
Lähteenmäki oli kirkkoneuvostossa kaksi vuotta ennen seurakuntaliitosta. Joskus tulevaisuudessa sekin tehtävä kiinnostaisi uudelleen.
– Neuvostotyöskentely vaatii paljon läsnäoloa. Nyt en pystyisi olemaan koko ajan täysin kaikkien käytettävissä. Täytyy olla myös omaa aikaa miettiä asioita. Nyt voin käyttää vähän harkintaa, käynkö kaikissa neuvoston kokouksissa.
Kirkkoneuvoston kokousten seuraaminen on Lähteenmäen mielestä hyödyllistä. Valtuustoon tulevista asioista saa laajemmin tietoa, ja vaikka valtuuston puheenjohtajalla ei ole neuvoston kokouksissa esitysoikeutta, asioihin voi vaikuttaa puheoikeuden kautta.
– Jos tarpeeksi hyvin perustelee mielipiteensä, niin kyllä sen voi saada jonkun toisen kautta esityksenä esiin.
”Valtuustoasiat ovat joskus turhankin yleismaailmallisia”
Kirkkoneuvostovuosinaan Antero Lähteenmäki oli myös seurakunnan taloudellisessa johtokunnassa. Kauden päätteeksi johtokunnista luovuttiin ja siirryttiin työryhmiin. Tällä hetkellä osa työryhmistä toimii hyvin, osa ei.
– Johtokunnissa työntekijä oli kokoonkutsuja, mutta työryhmissä välttämättä ei. Työryhmä vaatii vetäjäksi sitoutuneen luottamushenkilön tai aktiivisen työntekijän.
Tuki- tai työryhmätyöskentely olisi Lähteenmäen mielestä tärkeää jokaiselle valtuutetulle, jolla ei ole muita luottamustehtäviä. Muuten vaikutusmahdollisuudet ja näkökulma seurakunnan toimintaan jäävät turhan suppeiksi.
– Valtuuston asiat ovat joskus turhankin yleismaailmallisia, vaikka se käyttää suurinta päätösvaltaa. Jos ei olisi mitään erityisempää, niin valtuustolle riittäisi, että olisi vain budjetti- ja tilinpäätöskokoukset. Kokoukset ovat raskaita, kun käydään lukuja läpi. Olisi hyvä että valtuutetulla olisi kevyempiäkin lähestymiskulmia seurakunnan toimintaan.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä