Suomen itsenäisyyden alkuvuosien (1917–1933) ajan kirkollisesta antisemitismistä eli juutalaisvastaisuudesta maaliskuussa Helsingin yliopistossa väitellyt Paavo Ahonen toteaa, että valitettavasti antisemitismi on lisääntynyt Euroopassa.
Toisen maailmansodan päätyttyä ja juutalaisten joukkotuhon tyrmistyttävän laajuuden paljastuttua Euroopassa korostettiin yleisesti sitä, että sama ei saa koskaan enää toistua.
”Ei koskaan enää” on Ahosen mielestä velvoittava ajatus erityisesti Euroopassa ja kristityille.
– Perustelen tätä sillä, että antisemitismin juuret ovat syvällä kristillisessä opissa ja sillä, että antisemitismiä on esiintynyt käytännössä Euroopan jokaisessa kolkassa. Holokausti oli eurooppalainen kansanmurha, jonka toteuttamiseen eivät osallistuneet ainoastaan saksalaiset, Ahonen muistuttaa.
Tästä syystä on Ahosen mielestä hyvä, että holokaustin muisto säilyy.
– Holokaustin muistaminen onkin osa koulujemme opetussuunnitelmaa.
Juutalaisvastaisuus ei kuitenkaan ole vain menneisyyden ilmiö, vaan se on Ahosen mukaan onnistunut löytämään uusia muotoja ja kannattajia kerta toisensa jälkeen. Ilmiön tunnistamiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan Ahosen mielestä sekä tutkimusta että opetusta, sillä antisemitismi ei rajoitu ääri-alkuisiin liikkeisiin.
– Myötätunnon opettaminen ei ole helppoa, mutta sitäkin tärkeämpää. Olen esimerkiksi ehdottanut jo muutama vuosi sitten, että antisemitismin käsittely tulisi ottaa mukaan maahanmuuttajien kotoutuskoulutukseen. On syytä korostaa, ettei jokainen juutalainen tai vaikkapa Suomen juutalaisyhteisö ole vastuussa Israelin valtion toimista, Ahonen sanoo.
Maahanmuuttajien juutalaisvastaisuus onkin yksi ilmiön puolista, joka vaatii Ahosen mielestä huomiota.
– Antisemitistiset näkemykset ovat löytäneet otollista maaperää useissa islamilaisissa maissa, ja vanhat juutalaisvihamieliset uskomukset ja ennakkoluulot ovat valitettavasti arkipäivää, Ahonen sanoo.
Tämän propagandan kitkemistä eivät helpota Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamat toimet, jotka koetaan hyökkäykseksi kaikkia muslimeja vastaan.
– Lisäksi monissa maissa koko juutalaisten joukkotuhon historiaa ei tunneta.
Ahosen arvion mukaan Suomessa on tällä hetkellä käynnissä mahdollisesti voimakkain antisemitististen ajatusten aalto sitten toisen maailmansodan.
– Esimerkiksi äärivasemmiston Israel-kriittisyys on sisältänyt ylilyöntejä, mikä on näkynyt lähinnä ilkivaltana ja vihamielisinä viesteinä. Kuitenkaan esimerkiksi holokaustin kieltäminen ei ole siihen kuulunut, puhumattakaan konkreettisista iskuista juutalaisia henkilöitä vastaan.
Ahonen kertoo saaneensa väitöskirjastaan palautetta, jossa itsenäisyyden alun tilanteen ja nykyajan välillä on nähty yhteneväisyyksiä.
– Liiallinen yhtymäkohtien etsiminen ei välttämättä ole mielekästä, mutta sen uskaltanen sanoa, että ennakkoluulot eivät nouse ainoastaan valinnoista ja vihamielisyyksistä vaan epävarmasta maailmantulkinnasta ja vaikeasti selitettävistä oloista. Tässä mielessä nykyajan ja sata vuotta sitten vallinneen tilanteen välillä voi nähdä samankaltaisuutta, Paavo Ahonen sanoo.
Paavo Ahosen kirkkohistorian väitöskirja Antisemitismi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1917–1933 tarkastettiin Helsingin yliopistossa 11.3.2017. Lue tämänviikkoisesta Kotimaasta, miten Ahonen arvioi Suomen kirkossa itsenäisyyden alkuvuosina vaikuttaneita antisemitistisiä virtauksia.
Kuva: Sini Nevalainen. Tutkimustyön ohella Paavo Ahonen kasvattaa lampaita ja kalastaa Lieksassa Lapalien kylällä. Kuvassa myös Digelius-lammas.
Lue myös:
Väitös: Juutalaisvastaisuus oli kirkossa luultua yleisempää ensimmäisen maailmansodan jälkeen
Ilmoita asiavirheestä