Suomalaisilta puuttuu käytännön kokemusta uskontojen kohtaamisesta, mutta uskonnonopetus on antanut muuta tietoa vieraista uskonnoista. Muslimien kohtaamisessa dialogia vaikeuttavat erityisesti erilaiset käsitykset naisen asemasta.
Tampereen hiippakunnan dekaani Ari Hukari arvioi Suomen evankelis–luterilaisen kirkon pärjänneen tähän asti kohtalaisen hyvin suhteessa maahanmuuttajiin.
– Lisääntynyt maahanmuutto on ollut seurakunnissa havahtuminen. Olemme joutuneet kirkkona kysymään, miksi me olemme olemassa ja mikä on meidän tehtävämme näiden kärsivien ihmisten kanssa? Hukari toteaa.
Periaatteessa kirkon lähestymistapoja on aina kolme: diakonia, dialogi ja missio. Niiden pitäisi olla oikealla tavalla tasapainossa keskenään.
Diakonia edellä, mission kanssa hämmennyksissä
Hukarin mielestä on luonnollista, että seurakunnissa on viime vuosina menty diakoninen ote edellä.
– Olen ylpeä siitä, miten seurakunnat ovat tarttuneet tähän haasteeseen. On osattu toimia lähimmäisenrakkaus mielessä pitäen.
Mission, kristillisen sanoman julistamisen kanssa ollaan Hukarin mukaan oltu ”hieman hämmennyksissä”. Se on voinut unohtua tyystin, mutta toistakin ääripäätä on nähty.
– Joissakin tilanteissa se on saattanut jopa ylikorostua. On esimerkiksi menty ensimmäiseksi jakamaan muslimeille arabiankielisiä Raamattuja. Tietenkin se on ihan sopivaa, jos niitä pyydetään. Lisäksi pakolaisia ja maahanmuuttajia on kutsuttu seurakunnan tilaisuuksiin ja on näin lähdetty rakentamaan suhdetta. Se on osa vieraanvaraisuutta.
Seurakuntien akilleenkantapää on Hukarin mielestä kuitenkin ollut dialogi, esimerkiksi muslimien kohtaaminen.
– Olemme kirkkona ja kristittyinä uskontodialogin ja arjen ruohonjuuritason dialogin osalta heikoilla. Meillä ei ole siitä kokemusta: eihän meillä juuri ole uskontojen välistä vuoropuhelua Suomessa ollut. Omassa tehtävässäni olen yrittänyt selkeyttää tällaisen kohtaamisen erilaisia mahdollisuuksia ja foorumeita, Hukari sanoo.
Hukari korostaa kuitenkin, että puutteellisesta kielitaidosta ja muista kommunikaation vaikeuksista huolimatta seurakuntien työntekijöiden ja vapaaehtoisten taito kohdata maahanmuuttajia on ollut ”upeaa”.
Ari Hukari on teologian tohtori. Hän on väitellyt islamin ilmoituskäsityksestä. Hän on aikaisemmin opiskellut ja työskennellyt monissa Lähi-idän muslimienemmistöisissä maissa.
Viranomaisten hyvä ammattitaito ja moraali kompensoivat käytännön tietämättömyyttä
Maahanmuuton lisääntyminen ja Suomen monikulttuuristuminen edellyttää uudenlaista tietoa. Hukarin mukaan Suomen viranomaisilla ja kansalaisilla on uskonnonopetuksesta johtuen kansainvälisesti vertailtuna melko hyvät tiedot toisista uskonnoista.
– Toisaalta meillä on melko lyhyt kansainvälistymisen historia ja vain vähän hiljaista tietoa uskontojen rinnakkaiselosta ja siitä, miten eletään vuorovaikutuksessa. Suomihan oli pitkään täysin homogeeninen kulttuuri. Nyt opitaan kantapää kautta monia asioita. Oman asiantuntemukseni kautta sanoisin, että huomaan liikaa stereotyyppistä ”ymmärtämistä” silloin, kun ongelmatilanteita tulee.
Hukari muistuttaa kuitenkin, että Suomessa viranomaisten ja myös kirkon työntekijöiden rautainen ammattitaito ja korkea moraali kompensoivat tiettyä uskonnollista käytännön tietämättömyyttä hyvin.
– Suomalaisilla toimijoilla on usein aivan erinomainen maahanmuuttajien kohtaamisen taito. Lisäksi monille maahanmuuttajille on ihmeellinen asia, että Suomessa viranomaisiin voi luottaa ja he kohtelevat ihmisiä asiallisesti ja kunnioittavasti. Monet heistä tulevat maista, joissa virkakoneisto on läpeensä korruptoitunut ja viranomaiseen nimenomaan ei voi luottaa.
Dialogissa toisen pyhää ei saa loukata
Kun muslimeja kohdataan, yksi tärkeä asia Hukarin mielestä on muistaa pyhän kunnioitus. Muslimit ovat erityisen huolissaan siitä, mitä länsimaiset ihmiset ajattelevat Koraanista ja Muhammedista.
– Ne ovat ylpeyden aiheita ja syvällä identiteetissä. Muhammed-pilakuvat on tarkoitettu rasistisiksi hyökkäyksiksi ja ne otetaan islamin uskontoon kohdistuvina loukkauksina. Tämä on yksi sellainen asia, jossa meidän pitäisi olla sensitiivisiä. Naisiin ja alkoholiin ja muuhun liittyvät asiat ovat sittenkin pienempi juttu, Hukari toteaa.
Vaikka sananvapaus on länsimaalaisille pyhä asia, toisen uskontunnustuksen ytimessä olevaa pyhää ei pidä loukata.
– Tämä oikeastaan liittyy suvaitsevaisuus-sanaankin. En itse tykkää koko sanasta, koska siihen sisältyy sellainen konnotaatio, että toinen katsoo toista yläviistosta ja on jotenkin ymmärtävinään paremmin, Hukari pohdiskelee.
– Englannin kielen tolerance kantaa samaa vivahdetta. Itse olen kristittynä kokenut samanlaista minuun alas katsomista vuosikausia Lähi-idässä. Siellä minua jotenkin siedettiin islamilaisen vieraanvaraisuuden näkökulmasta, olin vielä pappikin.
Mitä suvaitsevaisuus-termille sitten pitäisi tehdä?
– Haluaisin korvata sen jollakin arvostavan ja kunnioittavan ymmärtämisen asenteella, jotta se korvautuisi vuoropuheluun asettuvalla termillä. Kohtaaminenhan on kaksisuuntainen tapahtuma ja asetelman olisi oltava mahdollisimman tasavertainen
Kulttuurisensitiivisyydessä ainoa tie eteenpäin on Hukarin mielestä se, ettei kumpikaan osapuoli puhu kulttuurisesta ylemmyydestä tai alemmuudesta käsin.
– Tämä on tietenkin nyt vähän ideaalipuhetta. Kristittyjen ja muslimien dialogin historia on aika vaikea. Opettelemista on molemmin puolin, Hukari sanoo.
Moskeijasta puhutaan kiihkeästi, muiden uskontojen temppeleistä ei
Suomessa on puhuttu kiihkeään sävyyn puolesta ja vastaan Helsinkiin suunnitellusta moskeijasta. Ylipäätään moskeijat ja islam aiheuttavat jatkuvasti keskustelua.
Toisaalta Suomessa asuu myös useita tuhansia Itä- ja Kaakkois-Aasiasta tulleita buddhalaisia. Heidän uskonnolliset tilansa eivät kiinnosta suurta yleisöä.
Hukari arvioi, että islam saattaa näyttäytyä länsimaalaisille ihmisille näkyvään yhteiskunnalliseen ja kulttuurihegemoniaan pyrkivänä uskontona. Tässä se eroaa buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta, jotka eivät näkyvyyteen pyri.
– Siinä missä uskonto on buddhalaisille ja hinduille enemmänkin yksityisasia, on ihan totta, että islam pyrkii valtaan ja näkyvään vaikuttamiseen. Siksi se koetaan länsimaissa arroganttina, oikeassa olevana ja vaativana uskontona, joka tahtoo omaa moraalikoodiansa noudatettavan. Tämä tilan vaatimus voi tuntua meistä kiusalliselta. Tunnistan tuon epämukavuuden tunteen itsessänikin, Hukari sanoo.
Mitä moskeijoiden rakentamiseen sitten tulee, Hukarin mukaan sellaiseen pitää uskonnonvapauden ja tasavertaisuuden hengessä ilman myötä suhtautua myönteisesti.
Avioliitto eriuskoisen kanssa on islamissa ongelma
Thaimaalaiset ja muut Aasiasta lähtöisin olevat buddhalaiset avioituvat yleisesti suomalaisten kristittyjen kanssa, mutta muslimien naimakaupat valtaväestön kanssa ovat suhteellisen harvinaisia.
Hukari tunnistaa muslimien muiden kanssa avioitumisen ongelman. Varsinkin musliminaisen avioituminen ei-muslimin kanssa on tabu.
– Se on kiellettyä islamissa. Islamilainen yhteisö ei sitä salli. On suvulle häpeäksi, jos tytär menee ei-muslimin vaimoksi. Muslimimies voi kuitenkin naida kristityn tai juutalaisen. Se katsotaan osaksi islamin leviämistä, koska lapset seuraavat uskonnollisesti isäänsä ja ovat siis aina muslimeja. Islam onkin historiassa levinnyt pitkälti seka-avioliittojen kautta, Hukari tietää.
Suomessa ajatellaan, että uskonto määräytyy pikemminkin äidin mukaan. Pappina toimiessaan Hukari on kohdannut tämän problematiikan.
– Nämä voivat olla seka-avioliittoperheissä hankalia kysymyksiä. Vapaus valita lasten uskonto ilman ennakkoehtoja on ihmisoikeuskysymys. Siitä ei pidä dialogissa muslimien kanssa vaieta ja totta kai muslimitkin yleensä tietävät, mitä Suomen laki siitä sanoo. Asia riippuu usein muslimiyhteisöjen asenteesta, mutta usein islamilainen periaate menee edelle.
Maahanmuuttajayhteisöt syrjäyttävät naiset kotiin
Hukarin mukaan Suomen muslimiyhteisöissä muhii myös eräitä muita vähän julkisuudessa puhuttuja ongelmia.
– Yksi niistä on miesten ja naisten erottelu. Maassamme on kasvava joukko kotiin eristettyjä ja yhteiskunnasta syrjäytettyjä maahanmuuttajanaisia, joilla ei ole mahdollisuutta oleskella kodin ulkopuolella. Asiain tilan syynä ovat maahanmuuttajayhteisöt itse. Näyttää siltä, että niissä naisen paikka on kotona.
Hieman vaiettuja asioita ovat Hukarin mukaan myös maahanmuuttajayhteisöjen piilevä moniavioisuus, lapsiavioliitot ja järjestetyt avioliitot.
– Nämä kaikki liittyvät loppujen lopuksi siihen, mikä on naisen asema. Näitä asioita on vaikea käsitellä muslimien kanssa. Ne liittyvät kunnian ja häpeän kulttuuriin, jossa miehet suojelevat suvun mainetta ja kunniaa. Tämä on varsinkin toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajien ongelma, koska nuoret omaksuvat länsimaisia arvoja ja seurustelutapoja, ja törmäävät sitten maahanmuuttajayhteisöjen perinteisiin arvoihin ja käytäntöihin.
Islam ei ole muita väkivaltaisempi
Hukari on kuitenkin hieman huolissaan siitä, että Suomessa maahanmuuttajia lokeroidaan ja kategorisoidaan liikaa.
– Se on kapea-alaista ja yleistävää ajattelua sen perusteella, että joku muslimi on vaikkapa Bagdadin shiialainen tai jostakin tietystä Afganistanin osasta kotoisin. Pitäisi muistaa, että heistä jokaisella on oma yksilöllinen tarinansa ja muslimeja on niin tavattoman erilaisia.
Hukari on tyytyväinen siitä, että julkisessa keskustelussa ei enää kategorisesti ajatella, että muslimit olisivat aina islamisteja tai fundamentalisteja tai muuten sotaisia.
– On vapauduttu siitä luulosta, että islam olisi muita uskontoja väkivaltaisempi. Valitettavasti muita ennakkoluuloja on vielä jäljellä, mutta se on tiedon puutetta. On hyvä, että viranomaisemme tekevät jatkuvasti tutustumismatkoja Lähi-itään, Hukari sanoo.
Kuva Istanbulin Sinisestä moskeijasta: Jussi Rytkönen
Ilmoita asiavirheestä