Lasten katekismus (Lasten keskus) tarttuu kirkon oppiin ja taltuttaa sen visuaalisuudella ja selkeydellä. Kirjassa seikkailevat Benkku ja Saara, sekä heidän paras aikuisystävänsä Anna. Kolmikon seikkailujen kautta lukija tulee tutustuneeksi esimerkiksi kymmeneen käskyyn, uskontunnukseen, Raamattuun, ehtoolliseen ja rippiin.
Uskon sisältöjä avataan lasten omasta kokemusmaailmasta käsin. Apuna on visuaalisuus ja erilaiset tehtävät pohdintakysymyksineen. Kirjassa onkin paljon katseltavaa ja se vie aiheensa äärelle mielenkiintoisen, lapselle sopivan tulokulman kautta.
Kirjan on kirjoittanut pastori Antti Siukonen. Kuvituksen toteutti Harri Heikkanen.
Kirja on tarkoitettu tavallisille vanhemmille ja heidän lapsilleen yhdessä tutkittavaksi. Se sopii myös kerhoissa ja pyhäkouluissa käytettäväksi.
Kysymyksiä kirjoittajalle:
Miksi lähdit kirjoittamaan Lasten katekismusta?
Lasten katekismus on lapset kainalossa ja pieni pilke silmäkulmassa laadittu katekismus. Olen säilyttänyt perinteisen katekismuksen rakenteen uskontunnustuksineen ja käskyineen ja koettanut löytää niihin arjenmakuisen lähestymistavan.
Aloite kirjaan tuli kustantajalta, ja suostuin ilomielin, kun tiesin olevani prosessiin tarvittavan vuoden verran hoitovapaalla kolmen lapsen kanssa. Halusin kirjoittaa sellaisen Lasten katekismuksen, jota itse tykkäisin lukea lapsilleni. Kokonaisuus on suunniteltu niin, että se soveltuu erityisen hyvin aikuisen ja lapsen yhdessä tutkailtavaksi ja keskusteltavaksi.
Mikä olisi kirjan ydinviesti?
Ydinviesti voisi olla Jumalan on rakkaus, joka koskettaa ihan jokaista, aivan arkisissakin asioissa.
Miettivätkö ihan tavalliset vanhemmat, kirkon rivijäsenet, miten uskon asioista voisi kertoa lapsille?
Tutkimusten mukaan kristillinen kasvatus on viimeisen muutaman sukupolven ajan heikentynyt niin, että uusi sukupolvi saa aina ohuemman siivun kuin edellinen. Siksi myöskään kristillisen kasvattamisen mallit eivät enää ole itsestään selviä vanhemmille. Tämä yhdistettynä nykytilanteeseen, jossa uskonasioista puhuminen on varsin intiimiä ja yksityiselämään kuuluvaa, saa aikaan sen, että monet kokevat asian vaikeaksi. Hiekkalaatikon laidalla on käyty monta hyvää keskustelua vanhempien kesken, kun on käynyt ilmi että olen hoitovapaalla oleva pappi.
Miksi uskon sisältöjä olisi hyvä käsitellä lasten kanssa?
Lapset kyselevät Jumalaan, elämään, kuolemaan, kärsimykseen ja yliluonnollisiin asioihin liittyviä kysymyksiä joka tapauksessa. Jos näihin kysymyksiin jättää vastaamatta, antaa suoraan jollekulle muulle sen tilan. Sen tilan täyttäjien joukossa on paljon innokkaita, joille itse en tuota valtaa haluaisi antaa. Tutkimusten mukaan kotoa saatu uskonnollinen kasvatus on asia, joka vahvimmin korreloi myöhemmän iän uskonnolliseen suuntautumiseen.
Monet vanhemmat ajattelevat, että on parempi olla hiljaa uskontoon liittyvistä asioista ja antaa lapsen myöhemmin päättää itse. Minusta siihen liittyy paljon riskejä. Joka tapauksessa lapset päättävät asian itse myöhemmin. Itse ajattelen, että tuota myöhempää valintaa varten on parempi antaa eväitä omasta pussista kuin jättää lapsi nälkäiseksi, jolloin tämä todennäköisesti lähtee ensimmäisen tarjotun herkun perään.
Jos pitäisi valita kirjan sisällöistä yksi kohta, jonka ainakin käy läpi lasten kanssa, mikä se olisi?
Uskontunnustus. Siinä kerrotaan neljän aukeaman kautta, kuka Jumala on, mitä hän on meille luvannut ja miten uskomme vaikuttaa tässä maailmassa. Tai ehkä vastaus riippuu siitä, kuka lapsi on kyseessä ja minkälaisia kysymyksiä hänellä on.
Miten kirjaa voisi hyödyntää kerhoissa?
Kirjassa on isot kuvat, joten se sopii yhteisiin lukuhetkiin. Se on rakennettu niin, että jokaiseen kuvaan liittyy päähenkilöiden käymä dialogi sekä katekismuksen kappaleen mukainen leipäteksti. Lisäksi monissa kappaleissa on kysymyksiä lapsille. Katekismuksen pääkohdista saa rakennettua erilaisia kokonaisuuksia, esimerkiksi syksyn yhdeksi teemaksi voi ottaa Isä meidän rukouksen ja käydä yhden pyynnön läpi per kerhokerta. Tai sitten voi ottaa vain yhden teeman, ja lukea vaikkapa Benkun ja Saaran siunauskoulun.
Mikä merkitys on kirjan visuaalisuudella ja monilla tehtävillä lapsen lukukokemuksen kannalta?
Kirjan visuaalisuudessa on tavoiteltu vähän Tatu ja Patu -kirjojen henkeä. Kuva on iso, siinä on paljon yksityiskohtia ja perusidea, joka avautuu välittömästi. Lasten katekismukselle leimallista on, että siinä on koko ajan pieni pilke silmäkulmassa.
Ilmoita asiavirheestä