Arkkipiispa Kari Mäkinen otti piispainkokouksen avauspuheessa kantaa alkuvuonna velloneeseen sananvapauskeskusteluun.
Mäkinen huomautti, että vaikka kulttuurimme pitää sananvapautta loukkaamattomana, julkisuus ei silti ole neutraali tila, jossa erilaiset äänet pääsisivät tasapuolisesti kuuluviin. Julkisuuden lainalaisuudet pätevät myös kirkkoon.
”Kirkko on joka tapauksessa osa julkisuutta ja sen ehdoin. Kysymys on silloin, miten olla osa julkisuutta mahdollisimman läpinäkyvästi ja todenmukaisesti, arkailematta ja peittelemättä, silläkin uhalla, että altistuu ylilyövälle kritiikille, joskus paljastavalle naurulle, ja näkyviin tulee myös se, mikä kirkossa on kiusallista, keskeneräistä ja ristiriitaista. Vain siten voi tulla näkyviin myös se, mikä on kirkossa arvokasta”, Mäkinen sanoi.
”Olisiko sen sijaan, että taistellaan kirkon äänen kuulumisen puolesta, syytä ponnekkaammin kysyä, missä nyt ovat ne, jotka joutuvat vaikenemaan, kätkemään sisimpänsä ja painumaan häpeään? Ketkä tuntevat turvattomuutta ja epävarmuutta julkisuuden ja sen mielikuvien katveessa? Voiko sellaiselle todellisuudelle raivata tilaa silläkin uhalla, että se voi tahrata omaa julkisuuskuvaa, asettaa totuttua kyseenalaiseksi tai olla laskelmoivassa katsannossa naurettavaa.”
Ilmoita asiavirheestä