Arkkipiispa Kari Mäkinen toivoo, että kirkon avioliittokeskustelussa kuullaan pappeja, jotka ovat ilmoittautuneet vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Mäkinen kommentoi keskiviikkona Radio Dein ja Kotimaa-lehden Piispan kyselytunnilla
kasvogalleriaa, jonka papit julkaisivat itsestään viime viikolla.
– Näen sen keskustelupuheenvuorona. Toivoisin, että se kuullaan, kun piispain- ja kirkolliskokouksessa käydään asiaa koskevaa keskustelua, Mäkinen totesi haastattelussa.
Mäkisen mukaan on hyvä nähdä, että kirkossa esitetään erilaisia teologisesti perusteltuja näkökulmia aiheeseen.
– Tässä vaiheessa nämä papit ilmoittivat kantansa. Selkeää ja reilua.
Kysymykseen arkkipiispan omasta kannasta Mäkinen toisti jo aiemmin esillä olleen mielipiteensä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen pitäisi olla kirkossa mahdollista.
– Samalla ajattelen, että pitää olla mahdollista myös se, että pappi voi ohjata toisen papin luo, jos katsoo, ettei itse voi vihkiä paria. Seurakuntalaisten näkökulmasta olennaista on se, että he elämän isossa taitekohdassa voivat tulla Jumalan eteen, kuulla Jumalan sanaa ja saada siunauksen omalle elämälleen. Tässä suhteessa ei minusta ole eroa, onko avioliitto eri vai samaa sukupuolta olevan kanssa.
Mäkisen mukaan valtion muuttunut avioliittokäsitys on haastanut kirkon. Hän ei kuitenkaan näe, että kirkon toiminta olisi ristiriidassa Suomen lain kanssa.
– Avioliittolakia muokattaessa säilytettiin kohta, jonka mukaan uskonnollisilla yhteisöillä on itse oikeus määritellä vihkimisen perusteet. On luontevaa ja valtiosuhteiden kannalta tärkeää, että kirkko voi tehdä itse päätökset.
Pakolaiskiintiötä nostettava, kehitysapua lisättävä
Kyselytunnilla arkkipiispalta kysyttiin myös turvapaikanhakijoista ja kirkkoturvasta. Mäkisen mukaan pakolaistilanteessa tarvitaan turvallisia reittejä pois konfliktialueilta. Hän muistutti kirkkojen korottaneen yhdessä ääntä kiintiöpakolaisten määrän nostamiseksi.
Myös perheenyhdistämisen helpottaminen tarjoaisi arkkipiispan mukaan turvallisen reitin ja tavan, jolla Suomi kantaisi kansainvälistä vastuutaan.
Turvapaikanhakijoita on arkkipiispan mukaan kohdeltava niin, että suomalaisen yhteiskunnan perustavat eettiset lähtökohdat säilyvät.
– Kun liikkeellä olevat ihmiset tulee tänne, tilanne tutkitaan yksilöllisesti. Riippumatta ihmisen statuksesta tai elämäntilanteesta häntä kohdellaan ihmisenä ja hänelle turvataan perustavat tarpeet. Riippumatta ihmisten statuksesta heille kuuluu perustavat ihmisoikeudet, ja esimerkiksi tarvittava majoitus ja ruoka. Näiden takaaminen on ensisijaisesti kuntien tehtävä, ja seurakunnat ovat pyrkineet toimimaan yhteistyössä.
Mäkisen mukaan ilmassa on ollut epäluuloa siitä, noudattaako kirkko lakia. Hän huomautti kyselytunnilla, että seurakunnat toimivat perustyössään kysymättä ihmisen taustaa. Kirkon toimintaa leimaa Mäkisen mukaan myös luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus, mutta piilottelusta ei kuitenkaan ole kysymys.
– Jos on sellainen tilanne, jossa arvioidaan jonkin turvapaikkapäätöksen käsittelyyn liittyvän seikan jääneen huomiotta, seurakunta voi päättää käynnistää kirkkoturvaprosessin. Tästä myös ilmoitetaan viranomaisille. Missään tilanteessa seurakunta ei jätä ottamatta ihmistä vakavasti, mutta on eri asia, miten missäkin tilanteessa voi auttaa.
Arkkipiispa Mäkinen toteaa, että kehitysavussa Suomen pitäisi päästä vähintään YK:n suositukseen eli 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Mäkisen mukaan kehitysmäärärahojen vähentäminen vie pohjan väitteeltä, jonka mukaan ihmisiä tulee auttaa heidän kotimaissaan.
– Pidän tämän hallituksen toimesta tehtyä päätöstä erittäin onnettomana.
Arkkipiispa arvioi kyselytunnilla myös suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumista. Hänen mukaansa seurakuntien ja muiden tahojen antaman ruoka-avun tulisi olla ”hälyttävä viesti” poliittiselle päätöksenteolle. Mäkinen huomautti, että Suomi on keskivertokansalaisen näkökulmasta edelleen vauras ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Samaan aikaan huono-osaisuus syvenee, ja julkisessa keskustelussa nousee esiin ajatuksia, joissa vähemmistön huono-osaisuutta pidetään väistämättömänä hintana hyvinvoinnin säilyttämisestä.
– On olennaista, että kun katsotaan sitä, miten yhteiskunta voi, sitä katsotaan heikoimman näkökulmasta. Tämä nousee luterilaisesta sosiaalietiikasta. Kaikista pidetään huolta yhteisen kassan kautta, Mäkinen linjasi.
”Seurakunnan elämä ei ole ulkoistettavissa”
Viime aikoina kirkossa on keskusteltu herätysliikkeiden ja muiden järjestöjen jumalanpalvelusyhteisöistä. Piispainkokous on suositellut, että jumalanpalvelusyhteisöt tekevät sopimuksia paikallisseurakuntien kanssa. Arkkipiispa Mäkisen mukaan sopimukset ja niitä edeltävä yhteinen keskustelu tuovat jäsentyneisyyttä paikallisseurakuntiin. Niiden avulla myös huolehditaan siitä, ettei seurakunnissa syrjitä ketään sukupuolen tai virkakäsityksen vuoksi.
Mäkisen mukaan herätysliikkeet ovat monelle tärkeä kiinnittymispinta kirkkoon. Mäkinen ei kuitenkaan pidä ajatuksesta, että esimerkiksi seurakuntien tavoittava työ ulkoistettaisiin herätysliikkeille tai kristillisille järjestöille.
– Minusta se kuulostaa oudolta. Seurakunnissa tapahtuva toiminta ja seurakuntana eläminen ei ole ulkoistettavissa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ensi vuoden kesäkuussa. Kyselytunnilla hän totesi arkkipiispan joutuvan kantamaan riittämättömyyden tunnetta. Virkavuosiensa aikana hän kuvailee sosiaalisen median kiihdyttäneen keskustelun tahtia, mikä on heijastunut koko yhteiskuntaan ja myös kirkkoon. Piispa kertoo kiihtyneen keskustelun menneen välillä myös ihon alle.
– Viime aikoina olen saanut paljon erilaista tunneviestiä erityisesti turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttoon liittyen. Sekä myönteistä että kielteistä. Joskus se tuntuu kohtuuttomalta, mutta sen kanssa vain eletään.
Mäkisen mukaan työssä jaksamista helpottaa se, että ympärillä on riittävästi ihmisiä, joille hän ei ole viran edustaja.
Kysymyksiä suorassa lähetyksessä esittivät toimittaja Noona Bäckgren
Helsingin Sanomista, päätoimittaja Heli Karhumäki
Sanasta, päätoimittaja Mari Teinilä
Kotimaasta ja ohjelmapäällikkö Kai Kortelainen
Radio Deistä. Ohjelma kuullaan Radio Deissä uusintana sunnuntaina 1.10. kello 20–21. Kyselytunnin voi kuunnella kuukauden ajan myös Radiot.fi-palvelussa.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.