Arkkipiispa Kari Mäkisestä (s. 1955) on viime aikoina tullut kirkossa mielipiteitä jakava hahmo. Erityisesti Mäkisen kannanotot sukupuolineutraalista avioliittolaista ovat muuttaneet käsitystä aiemmin värittömänä pidetystä piispasta.
Kotimaa haastatteli tätä juttua varten lukuisia Mäkisen työtovereita ja yhteistyökumppaneita.
Mäkinen on toiminut arkkipiispana vuodesta 2010. Turun piispa hän oli vuosina 2006–2010. Liberaalia profiiliaan vahvistanut Mäkinen on monen mielestä tänä syksynä kasvanut arkkipiispan viran vaatimiin mittoihin. Hän on osoittanut linjakkuutta, ja sitä odotetaan häneltä yhä lisää. Hän myös hallitsee julkisuutta koko ajan paremmin.
Toiset sen sijaan kokevat Mäkisen keskittyvän pienten piirien asioihin sen sijaan, että hän pitäisi laumaa koossa. Jotkut ovat sitä mieltä, että Mäkinen ei kunnioita eri tavalla ajattelevia. Osa arkkipiispaa seuranneista katsoo hänen jopa epäonnistuneen tehtävässään kirkon yhtenäisyyden ylläpitäjänä.
Kaikki kuitenkin myöntävät, että aika on vaikea ja arkkipiispan tehtävä haastava. Odotuksia on mahdotonta täyttää. ”Näinä aikoina sanoessaan mielipiteensä ääneen saa heti kannattajia ja vastustajia”, eräs haastateltu toteaa.
Mäkinen on leimallisesti kuuntelija ja pohdiskelija. Hän ei tee päätöksiä hätiköiden. Hän on sivistynyt, viisas ja ajatteleva ihminen, joka tuntee kirjallisuutta ja katsoo asioita laajasta perspektiivistä. Hänen ajatuksensa ovat punnittuja, ja hän suhtautuu asioihin realistisesti.
Toisille Mäkinen on turvallinen ja empaattinen johtaja, toiset pitävät häntä harmaana, etäisenä ja vaikeasti lähestyttävänä. Karismaa hehkuva innovaattori hän ei ole.
Mäkisellä on vahva pyrkimys yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Osa kokee, että yhteiskunnallisten kantojen esittäminen myös kiinnostaa Mäkistä enemmän kuin kirkon sisäinen elämä.
Virkakautensa kuluessa arkkipiispa on osoittanut kykynsä hallinnollisissa asioissa. Aluksi jotkut epäilivät hänen hallinto-osaamistaan, mutta nykyään siihen ollaan erittäin tyytyväisiä. Arkkipiispan vetämistä kokouksista annetaan kiitosta.
Moni kokee, että Mäkisen johdolla on helppo työskennellä.
Plussat ja miinukset:
+ On löytänyt oman linjansa ja tuo sen esiin
+ Sivistynyt ajattelija
+ Katsoo asioita laajasta perspektiivistä
+ Hallitse hallinnon
– Ei ole onnistunut yhtenäisyyden ylläpitäjänä
– Joidenkin mielestä etäinen ja harmaa
Arkkipiispasta sanottua, suoria sitaatteja:
”Näen hänessä armollisen ja rakkaudellisen arkkipiispan, joka tuntee hyvin Raamatun ja katsoo sen kautta ihmistä.”
”Mäkinen asettuu niiden ihmisten puolelle, jotka kokevat olevansa syrjäytettyjä yhteiskunnasta.”
”Hänellä on voimakkaampi tarve vaikuttaa yhteiskuntaan kuin kirkon uskonelämään.”
”Aluksi hänen hallinnollista osaamistaan epäiltiin, mutta hän on osoittanut hallitsevansa sen puolen oikein hyvin.”
”Hän on hyvin miellyttävä ihminen, joka harkitsee asiat tarkkaan ja punnitsee sanansa huolellisesti.”
”Kokoustilanteissa ei ole jumittumisen ja staattisuuden tunnetta. Asioita valmistellaan, mutta valmisteluun ei jäädä vellomaan.”
”Hän on helposti lähestyttävä ihminen, jolla on jalat maassa. Se ei vähennä hänen arvovaltaansa. Hänen ei tarvitse pitää melua itsestään.”
”Mäkinen on viime aikoina täyttänyt arkkipiispan viran erinomaisesti.”
”Hän ymmärtää vain liberaalipuolta.”
”Toivoisin, että hän olisi räväkämpikin. Toisaalta hän ei ole sortunut olemaan joka alan asiantuntija.”
Piispojen profilointia varten toimitus haastatteli suurta joukkoa ihmisiä, jotka tekevät piispojen kanssa yhteistyötä kirkossa, seurakunnissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Työryhmä: Emilia Karhu, Tuija Pyhäranta, Mari Teinilä, Meri Toivanen, Noora Wikman
Kuva: Matteus Pentti
Lue myös: Kotimaa kartoitti piispojen vahvuudet ja heikkoudet, Turun piispa Kaarlo Kalliala on vaikeaselkoisuuteen sortuva älykkö, Oulun piispa Samuel Salmi on etäiseksi jäävä sovittelija, Kuopion piispa Jari Jolkkonen on särmikkyyttä välttävä kansanmies, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on ujo seuramies, Lapuan piispa Simo Peura on syvällinen mutta virkamiesmäinen, Porvoon piispa Björn Vikström on liiankin kiltti älykkö, Tampereen piispa Matti Repo on opettava ekumeenikko, Tapio Luoma on välitön mutta väritön
Arkiston aarteet
Kotimaan piispantarkastus vuonna 2006:
Jukka Paarma, arkkipiispa
Kansanmies ei aina käytä isännän ääntä
Turun ja Suomen arkkipiispa Jukka Paarma (s. 1942) saa kiitosta rauhallisuudesta ja isällisyydestä, jolla hän on virkaansa vuodesta 1998 hoitanut.
Häntä arvostetaan taitavana, seurakuntatyön tuntevana kirkollisena hallintomiehenä sekä seurakuntien työntekijöiden opastajana ja kannustajana.
Paarma on hoitanut tehtävänsä arkkipiispana hyvin ja yllättää puheissaan usein positiivisesti. Hänellä on sovittelukyvyn ja huumorin lahja sekä ”ymmärrystä elämälle”.
Paarman uran onnistumisia ovat kannanotot köyhien ja syrjäytyneiden puolesta. Hän on arvostellut yhteiskunnan välinpitämättömyyttä ja talouden kaikkivaltiutta.
Arkkipiispaa on helppo lähestyä. Hänessä on edeltäjiinsä verrattuna kansanmiehen piirteitä. Paarman ongelmaksi arvioidaankin värittömyys. Hän on astunut karismaattisten edeltäjiensä saappaisiin, ja ympäristön odotukset ovat sen mukaisia.
Isännän ääntä Paarma ei kovin usein käytä. Parisuhdelain aihepiiri on hänelle tiukka paikka, ja virkakysymysongelmissa hän muotoilee kantojaan ymmärtäen kaikkia. Ristiriitatilanteita Paarma karttaa. ”(Ilkka) Kantolan eroasiassa hän ei oikein tiennyt kuinka toimia.”
Paarma ei aina profiloidu kirkkomme auktoriteettina ja äänitorvena, vaan jää tässä suhteessa joskus Helsingin piispan varjoon.
Arkiston aarteet
Kotimaan piispantarkastus vuonna 2006:
Kari Mäkinen, Turku
Fiksulta kulttuurimieheltä kaivataan lisää hengellisyyttä
Turun hiippakunnan piispana vuoden alusta ollut Kari Mäkinen (s. 1955) on rauhallinen ja harkitsevainen. Hän tuntee laajasti kirjallisuutta ja kulttuuria. Hänellä on hyvä suhde mediaan ja hän ymmärtää jopa sen, että medialla voi olla kriittinen asenne kirkkoon.
Hän on lämmin ihminen ja hyvä kuuntelija, jonka kanssa tavallinen kaduntallaajakin tuntee olevansa samalla tasolla. Luonnehdinta tulee vastaan niin kulttuurin, median, kunnan kuin seurakunnan ihmisten kanssa jutellessa.
Esimiehenä hän rohkaisee alaisiaan ottamaan yhteyttä. Hän tuntee seurakuntien työn. Mäkistä ei pidetä lainkaan kirkkoruhtinastyyppinä, hän ei tee itsestään numeroa. Mäkinen tiedetään ajattelultaan hyvin tiukaksi naispappeuden vastustajia kohtaan, siitä huolimatta hän saa hiippakunnan eri ryhmien tuen. Hänen luonnehditaan olevan kirkon yhtenäisyyden asialla.
Mäkistä ei pidetä kovin uudistushakuisena. Kantaa voisi ottaa reippaammin. Varovaisuus voi johtua siitä, että hän on vasta aloittanut työssään. Toisaalta häntä kiitetään esimerkiksi siitä, että hän on ajanut ponnekkaasti lasten ja nuorten asioita.
Jotkut kokevat, että Turun piispalta puuttuu hengellistä johtajuutta. Kun kansa kaipaisi ilosanomaa tai Raamatun selittämistä, hänen puheensa voi joskus liikkua heille tavoittamattomissa sfääreissä.
Ilmoita asiavirheestä