Kari Mäkinen punnitsi kirkolliskokouksen avauspuheessaan käynnissä olevaa avioliittokeskustelua.
Mäkisen mukaan se on näyttäytynyt tunneherkkänä alueena sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa. ”Se on synnyttänyt vastakkaisia kannanilmaisuja, kuten verkossa olevat kaksi avioliittoa koskevaa nimilistaa, joitten kummankin allekirjoittajia arvelen olevan tässä salissa, mutta myös vastakkaisia tunteita: toiveikkuutta ja innostusta ja ahdistusta ja epävarmuutta. Jos astuminen tälle alueelle merkitsee astumista epämukavuusalueelle, on sinne juuri siksi astuttava ja koetettava ymmärtää, miksi juuri tämä alue on niin tunneherkkä.”
Mäkinen summasi, että etenkin kyse on ollut siitä, tulisiko kehittää nykyistä kahden eri lainsäädännön mallia ja säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä liittona vai laajentaa avioliitto käsittämään myös homoseksuaalisia pareja. Hän muistutti, ettei näitä lakeja säädä kirkko vaan eduskunta.
– Kirkon puolestaan on keskustelun keskellä tarpeen etiikan kultaisen säännön ohella muistuttaa, että keskustelu ei koske vain tai ensi sijassa lainsäädäntöä, instituutiota, käsitteitä tai tasa-arvon periaatteita vaan aina ihmisiä, Jumalan luomia ja lunastamia ihmisiä, joitten luotuna olemiseen kuuluu tarve tulla rakastetuksi ja vapautua yksinäisyyden taakasta.
– Kirkko tulee tähän historialliseen tilanteeseen ja avioliittokeskustelun keskelle polkua, jolla se kantaa vahvaa ylisukupolvista perintöä avioliiton ymmärtämisestä yhden miehen ja yhden naisen välisenä liittona ja Jumalan lahjana. Sen mukaisesti on kirkossa Raamattua luettu ja se on todettu viimeksi, kun tässä salissa päätettiin parisuhderukouksen mahdollisuudesta. Se on selkeä lähtökohta.
– Riippumatta siitä, millaisia lainsäädännöllisiä ratkaisuja tullaan tekemään, koko kulttuuripiiriä koskeva muutos haastaa kirkkoa uudella tavalla paneutumaan avioliittokäsityksen ja avioliittoteologian perusteisiin. Miten avioliittokäsityksemme näkyy tässä tilanteessa, tätä taustaa vasten?
Kari Mäkisen mukaan asiassa liikutaan kirkon ykseyden kannalta herkällä alueella. Sille astuminen ei kuitenkaan ole hänen mukaansa uhka vaan mahdollisuus.
– Se on kirkolle mahdollisuus syventää käsitystään avioliitosta. Siksi on syytä paneutua avioliiton raamatulliseen taustaan, luomisteologiaan ja luonnonoikeuteen, avioliitolle annettaviin merkityksiin ja tehtäviin sekä siihen, miksi kirkko osallistuu avioliiton solmimiseen toimimalla vihkijänä. Tämä edellyttää tietoisuutta pitkästä polusta, jota pitkin tähän hetkeen on tultu, ja siinä tapahtuneista muutoksista. Ennen muuta tämä edellyttää kirkossa henkisesti avointa tilaa, jossa erilaiset näkökulmat tulevat kuulluiksi ja teologinen traditio ja ihmisten tämänhetkinen todellisuus pääsevät vuorovaikutukseen. Keskustelun täytyy olla läpinäkyvää ja laajaa, ei ylhäältä ohjattua.
Mäkinen sanoi, ettei hän pelkää sitä, että kirkko on erimielinen ja keskustelee.
– Niin kirkko on historiallisten muutosten keskellä aina elänyt, kysellen, uudelleen arvioiden, keskustellen, väitellen ja rukoillen. Se on tuttua tästäkin salista. Niin Pyhä Henki kirkkoa johtaa. Pelottavampaa olisi ajatella samanmielisten kirkkoa, josta yhteinen keskustelu ja sen myötä yhteinen rukous, Jumalan sanan kuuleminen ja yhteinen polvistuminen Herran pöytään katoavat.
– Pelottava on myös näkymä kirkosta, jossa asuu kokemus, että ei ole lupa kuulla sydämensä ja omantuntonsa ääntä. Silloin hiljaisuus merkitsee pelokasta vaikenemista eikä Jumalan edessä pysähtymistä. Sellainen kirkko on itseensä ja omaan varmuuteensa käpertynyt. Elävästä uskosta tulee oikeassa olemista. Kun ovet pysyvät kiinni, kirkko sairastuu.
Mäkisen tulkittiin taannoin suhtautuneen MTV3:n haastattelussa myönteisesti tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Myöhemmin hän totesi avustajansa välityksellä ottaneensa kantaa ihmisten ja heidän parisuhteidensa tasa-arvoiseen kohteluun yhteiskunnassa, ei avioliittolainsäädäntöön.
Lue arkkipiispan puhe kokonaan täältä (pdf)
Lue myös: MTV3: Arkkipiispa Mäkiseltä tukea tasa-arvoiselle avioliittolaille
Arkkipiispan kommentteja kiitetään ja hämmästellään
Ilmoita asiavirheestä