Tuonpuoleisuuteen tähtäävä iäisyystoivo ja tämän maailman hyvään tähtäävä toivo eivät arkkipiispa Tapio Luoman mukaan sulje toisiaan pois. Luoma puhui kirkolliskokouksen avajaisissa tänään tiistaina Turussa.
Luoma viittasi puheessaan kahteen asiakirjaan: hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raporttiin ja vuoden 2018 Diakoniabarometriin. Hän puhui sekä koko ihmiskuntaa koskevista että yksittäisten ihmisten ahdistuksista ja huolista, jotka on otettava vakavasti. Samalla hän painotti toivon välttämättömyyttä.
– Kirkon on toimittava sen hyväksi, että toivo säilyisi. Toivon näkökulma on ankkuroitunut syvään kristillisen uskomme olemukseen. Usko ylösnousseeseen Kristukseen korostaa toivoa, joka ei lannistu kuolemankaan edessä, Luoma sanoi.
Hän puhui jännitteestä, jossa toivo nähdään joko vain tuonpuoleisuuteen kohdistuvana taivastoivona tai toisaalta vain oikeudenmukaisuuden ja rauhan rakentamisena tämänpuoleisessa maailmassa.
– On huojentavaa todeta, että nämä kaksi näkökulmaa kristilliseen toivoon eivät sulje toisiaan pois. Toivo on kristillisessä ylösnousemususkossamme aina vahvasti tulevaisuuteen suuntautunutta ja tuonpuoleisuudesta, ikuisuudesta meitä ohjaavaa. Samalla se etsii aktiivisesti ja lakkaamatta vaikutusmahdollisuuksia tässä hetkessä.
Tapio Luoma: Kirkko elää, koska ikuisuus on läsnä keskuudessamme jo nyt
Arkkipiispa Luoma viittasi puheessaan keskiaikaisen teologin Tuomas Akvinolaisen ajatuksiin. Akvinolaisen mukaan toivo kohdistuu aina johonkin hyvään toisin kuin pelko, joka näkee edessään pahaa. Toivo tähyää aina tulevaisuuteen ja kamppailee vaikeuksien ja hankaluuksien kanssa. Se kohdistuu johonkin, mitä ei ole mahdotonta saavuttaa.
Luoman mukaan toivoa tarvitaan juuri uhkakuvien ja vaikeuksien keskellä. Hän haastoi kirkolliskokousedustajia pohtimaan, mikä asema toivolla on kirkon korkeimmassa päättävässä elimessä.
– Päätöksiemme ei ole määrä ainoastaan luoda ja vahvistaa toivoa. Niiden tulee nousta ja ponnistaa toivosta.
Tapio Luoma sanoi, ettei tiedä vastausta siihen, mahtuvatko eri tavoin ajattelevat kirkolliskokousedustajat jatkossakin osaksi toistensa tulevaisuutta vai ajavatko erilaiset odotukset ihmisiä eroon toisistaan. Hän kuitenkin toivoo, että kirkolliskokouksen jäsenet sitoutuisivat kulkemaan toistensa rinnalla ja etsimään sitä, mikä on parasta kirkolle, suomalaiselle, yhteiskunnalle ja koko maailmalle.
Luoma haluaa rakentaa kirkkoa, joka pystyy uskottavasti tulkitsemaan Jumalan luoman maailman tuskaa sekä osallistumaan erilaisin keinoin ilmastonmuutoksen, köyhyyden, osattomuuden, vihapuheen, polarisoitumisen ja keskinäisen ymmärtämättömyyden lieventämiseksi sekä niistä aiheutuvien uhkakuvien poistamiseksi.
– Lopulta mielessäni on vielä kaikkein kattavin toivon näkymä, se, jota nimitämme ikuisuudeksi. Tämä toivo ei ole jotakin, jonka toteutumisen voi sijoittaa vain ajan rajan tuolle puolelle. Kirkko elää, koska ikuisuus on läsnä keskuudessamme jo nyt, Luoma päätti puheensa.
Lue Tapio Luoman puhe kokonaisuudessaan täältä.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.