Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi tänään tiistaina kirkolliskokouksen avajaispuheessaan, että kirkko ei ole yhteiskunnan moraalinvartija.
– Kirkko on olemassa, jotta Jumalan läsnäolo tässä maailmassa tuntuisi vahvemmin kuin Jumalan kauhistuttava poissaolo. Siinä on kirkon tärkein, luovuttamattomin tehtävä, Mäkinen sanoi.
Hän viittasi ruotsalaisen Sven Westerbergin romaaneihin ja totesi, että pahuus on jotain muuta kuin moraalisen järjestyksen ja laillisuuden rikkomista. Se asuu sivistyneen kulttuurin pinnan alla. Kun pintaa raapaisee, paljastuu hienovaraista ja julmaa pahuutta, jolle ei ole selitystä.
Mäkisen mukaan ei ole ihme, että kirkon rooli yhteiskunnassa on noussut sekä myönteisen että kriittisen keskustelun aiheeksi, kun puhutaan turvapaikanhakijoista. Mäkisen mukaan kyseessä on aihe, joka ”aiheuttaa säröjä hyvin järjestyneen yhteiskunnan rauhalliselle pinnalle”.
Arkkipiispan mukaan Jeesuksen seuraajien pitää tunnistaa yhteiskunnassa ne tilanteet, joiden vuoksi luottamus yhteisen elämän oikeudenmukaisuuteen horjuu ja kokemus Jumalan poissaolosta kasvaa. Jeesuksen seuraajien kuuluu mennä epävarmuuden, epäluottamuksen ja tyhjyyden keskelle, koska Jeesuskin teki niin, hän totesi.
– Jeesus toi omalla läsnäolollaan Jumalan läsnäolon sinne, missä oltiin kaiken yhteisesti jaetun hyvän ja yhteisen järjestyksen ulkopuolella.
Mäkinen huolissaan turvapaikkapolitiikan kovenemisesta
Suomen ja Euroopan turvapaikkalinjausten koveneminen huolettaa arkkipiispa Mäkistä.
– Haluan luottaa demokraattiseen päätöksentekoon, oikeusvaltioon ja viranomaisten korkeaan eetokseen. Juuri ne suojaavat Jumalan kauhistuttavan poissaolon seurauksilta. Samanaikaisesti olen tietoinen eurooppalaisesta historiasta, joka osoittaa, ettei mikään takaa sitä, että pelkkä lakeihin ja järjestykseen nojaaminen turvaa oikeudenmukaisuuden.
Mäkinen painotti, että seurakunnille turvapaikanhakijat ja pakolaiset eivät ole uhka, häiriö tai ongelma. Heidän auttamisensa on osa seurakuntien perustyötä, Jumalan läsnäolon välittämistä sinne, missä sitä erityisesti tarvitaan.
Mäkisen mukaan kirkko on yhteiskunnan modernisoitumisen vuoksi vetäytynyt vähitellen omalle rajatulle elämänalueelleen. Silti uskonto rikkoo jatkuvasti yhteiskunnallisia ja kulttuurisia raja-aitoja ja työntyy julkiseen tilaan ja julkiseen keskusteluun. Näin tapahtuu varsinkin silloin, kun kyse on ihmisiä ja yhteiskuntaa syvältä koskettavista asioista, kuten avioliitosta tai pakolaisuudesta.
– Yhteiskunnallisen tehtäväjaon katsannossa Jumala on hankala. Jumala ei pysy hänelle osoitetussa paikassa. Jeesuksesta sen näkee. Hän aiheuttaa harmaita hiuksia uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan järjestyksestä huolehtiville, arkkipiispa sanoi.
– Jeesus ei aseta lakia kyseenalaiseksi vaan osoittaa sen taakse, Jumalan läsnäoloon, perimmäiseen elämän kannattelijaan ja arviointiperustaan.
Arkkipiispa Mäkisen mukaan Suomessa ja muualla Euroopassa on viime aikoina vahvistunut suojautumista vaativa ääni ja turvallisuusuhkien korostaminen. Kirkon näkökulmasta uhkissa on kyse aina ihmisistä, jotka saavat aikaan sekä hyvää että pahaa.
Mäkinen puolsi puheessaan avointa, rehellistä keskustelua kipeistäkin asioista. Kaikkien on suostuttava kritiikin kohteiksi, myös kirkon.
– Sinisilmäisyyteen ei ole syytä. Ei turvapaikanhakijoiden kohdalla, ei poliittisten päätöksentekijöiden, ei viranomaisten, ei pappien tai piispojen kohdalla, ei kirkolliskokouksenkaan.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.