On tärkeää, että seurakunnassa on tilaa kokeilla, yrittää ja erehtyä, ajattelee Espoon Leppävaaran seurakunnan kirkkoherraksi valittu Kaisa Yletyinen, 45. Hän on työskennellyt Leppävaarassa lähijohdon tehtävissä jo 10 vuotta.
Leppävaaran seurakunnassa panostetaan kokeilukulttuuriin. Käytännön esimerkkejä tästä ovat olleet muun muassa kirkkoon rakennettu pakohuonepeli yhteisvastuun hyväksi, erilaiset terapiaryhmät sekä uruilla toteutettu äänirentoutus. Kerätyn palautteen perusteella ideoita kehitetään eteenpäin.
Kaisa Yletyinen valittiin Leppävaaran kirkkoherraksi 12.11. pidetyssä seurakuntaneuvoston kokouksessa. Vaalissa annettiin 17 ääntä, joista Yletyinen sai 10 ja Tuomas Luoma 7. Virkaa hakivat myös Pentti Tepsa ja Timo Waris. Seurakuntalaiset pääsivät tutustumaan ehdokkaisiin Sellon kirjastossa järjestetyssä vaalipaneelissa sekä videohartauksien ja verkkosivujen kautta.
Kaisa Yletyinen on koulutukseltaan teologian maisteri, organisaatiokonsultti ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Hän aloittaa kirkkoherran virassa heinäkuun alussa 2025. Tällöin seurakuntaa vuodesta 2007 johtanut Kalervo Salo jää eläkkeelle. Espoon tuomiokapituli antaa viranhoitomääräyksen uudelle kirkkoherralle, kun seurakuntaneuvoston päätös on lainvoimainen.
”Papin esimerkillisyys voi olla myös inhimillisyyttä.”
OULUSSA SYNTYNYT ja Savossa kasvanut Yletyinen nautti lapsena pyhäkoulussa järjestäjän tehtävästä ja leikki sen innoittamana kotona pappia istuttaen vanhemmat kuuntelemaan raamatunlukua.
Koskettava ja puhutteleva rippikoulu Kuopion tuomiokirkkoseurakunnassa, hyvät ja turvalliset kokemukset seurakunnan nuorisotyöstä sekä motivoivat uskonnonopettajat yläasteella ja lukiossa saivat Yletyisen miettimään teologian opintoja. Toisena vaihtoehtona oli lähteä opiskelemaan lukion jälkeen äidin jalanjäljissä arkkitehdiksi.
– Paikka arkkitehtiopintoihin jäi vajaan pisteen päähän ja teologiseen pääsin ensi yrittämällä. Olin helpottunut, etten joutunut valitsemaan.
Opiskeluaikoina Yletyinen mietti, olisiko hänestä papiksi. Kirkkososiologian gradunsa hän teki suomalaisten odotuksista pappeja kohtaan.
– Tajusin, että odotuksia on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Ihmisläheisyyttä papeilta kuitenkin toivottiin paljon. Papin ei tarvitse olla aina loistava, mahtava ja pärjäävää. Esimerkillisyys voi olla myös inhimillisyyttä. Tämän oivalluksen myötä ajattelin, että kyllä minustakin voi pappi tulla, enkä ole katunut.
KAISA YLETYINEN valmistui teologian maisteriksi toukokuussa 2004 ja sai saman viikon sunnuntaina pappisvihkimyksen Tikkurilan seurakuntaan. Puolen vuoden määräaikaisuuden jälkeen hän pääsi nuorisopapiksi Mellunkylän seurakuntaan, jossa oli ollut rippikouluteologin sijaisena jo ennen pappisvihkimystään. Liitosten myötä Mellunkylän seurakunnasta tuli osa Helsingin Mikaelinseurakuntaa. Yletyinen jatkoi siellä työtään perhetyön ja varhaiskasvatuksen pappina. Kaikkiaan hän työskenteli siellä seitsemän vuotta.
Vuonna 2011 Yletyinen lähti varhaiskasvatuksen papiksi Siilinjärvelle. Muutettuaan takaisin Helsinkiin vuoden 2014 alussa hän toimi hetken uravalmentajana, kunnes sai vakituisen papinviran Leppävaaran seurakunnasta toukokuussa 2014.
– Olen ollut Leppävaarassa lähijohdon tehtävissä nämä 10 vuotta ja sijaistanut kirkkoherraa tarvittaessa. Seurakunnan vahvuudet ja kipukohdat ovat minulle siis hyvin tuttuja. Toki rooli kirkkoherrana on kuitenkin hiukan erilainen. Se vaatii roolin ottamisen ja antamisen.
Johtajana Yletyinen haluaa olla rohkaiseva, innostava, tasapuolinen, oikeudenmukainen, kuunteleva ja asioita yhdessä eteenpäin vievä.
Sunnuntain jumalanpalvelus on Yletyiselle tärkeä voimanlähde.
– Asun Helsingissä, mutta tulen Leppävaaran kirkkoon messuun usein silloinkin, kun en ole työvuorossa. Messuun kokoontuva väki on minulle tärkeä yhteisö. Leppävaarassa messu tehdään aina yhdessä seurakuntalaisten kanssa ja seurakuntalaisten moninaisuus näkyy sen toteuttajissa. Lisäksi kaikki on minulle niin tuttua, että voin vaan levätä penkissä. Se on hoitavaa.
”Usko on kutsu aktiiviseen toimintaan kaikkien luotujen puolesta.”
LEPPÄVAARASSA ASUU paljon opiskelijoita. Alueella on siis keskimääräistä enemmän nuoria ja paljon muuttoliikettä. Kirkkoon kuuluu Leppävaarassa hiukan yli 40 prosenttia asukkaista. Suomen-, saamen- ja ruotsinkielisten kirkkoonkuulumisprosentti on kuitenkin hiukan yli 60 prosenttia. Maahanmuuttajia on siis runsaasti. Leppävaaran seurakunnassa tehdään työtä myös englanniksi, venäjäksi, kiinaksi ja arabiaksi sekä nigeriläis-kongolaisella igbon kielellä.
– Elämä vireän nuoren joukon keskellä on sekä vahvuus että haaste. Tilanne haastaa meitä sanoittamaan ymmärrettävästi ja saavutettavasti ydinsanomaa armosta, toivosta ja Jumalan rakkaudesta.
– Armo ja toivo ovat minulle totta tässäkin vaikeassa maailmanajassa. Olemme toimijoita ja toivon välikappaleita, emme saa antaa periksi. Usko on kutsu aktiiviseen toimintaan kaikkien luotujen puolesta. Ja onneksi rukouksillamme on aina kuulija, vaikka vastaus viipyisi tai ei olisi meille mieluinen.
Rukous on ollut luonnollinen osa Kaisa Yletyisen elämää aina. Vanhemmat opettivat aikoinaan iltarukouksen ja ruokarukouksen. Oman 17-vuotiaan tyttärensä kanssa hän rukoilee edelleen yhdessä iltaisin.
– Siinä samalla puhumme, mistä asioista olemme päivässä kiitollisia ja kysyn, painaako joku mieltä. Tapa pitää yllä hyvää, avointa keskusteluyhteyttä.
OSANA LEPPÄVAARAN seurakunnan strategiavalmisteluprosessia seurakunnassa tuli puheeksi, millaisia asioita ajassa juuri nyt liikkuu. Esiin nousi muun muassa nuorten pahoinvointi. Kaisa Yletyinen kysyi esihenkilöltään lupaa kouluttautua ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Sittemmin Espoon seurakunnissa on koulutettu terapeutteja paljon, ja nuorille on tarjolla Walk in -terapiaa, jonne voi tulla tiettyinä ajankohtina keskustelemaan ilman ajanvarausta.
– Koulutus antoi työkaluja ihmiselämän syvempään ymmärtämiseen, mistä on hyötyä paitsi sielunhoidossa ja terapiatyössä myös työyhteisössä. Ongelmapuheesta on hyvä pyrkiä kohti ratkaisuja. Näkökulmaa kannattaa vaihtaa kohti sitä, mitä tavoitellaan.
– Kirkkoherrana en ole terapeutti alaisilleni, mutta terapeutin koulutus auttaa ymmärtämään ihmiselämän ja työyhteisön dynamiikkaa.
Yletyinen käy kuntosalilla, ajaa kesäisin moottoripyörää, nauttii pitkistä kävelyistä luonnossa ja harrastaa musiikkia. Hän soittaa pianoa ja huilua ja on toisinaan säveltänyt ja sanoittanut myös saarnansa. Bändistäkin hän on joskus haaveillut.
Yletyisellä ei ole herätysliiketaustaa, mutta viime vuosina herännäisyys ja Siionin virret ovat tulleet hänelle tutuiksi.
– Olen kokenut seurat maanläheisiksi ja mukaansa ottaviksi. Siellä olen saanut olla myös pappina saamapuolella.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta
Ilmoita asiavirheestä