Uuden avioliittolain takia kirkolliskokous pyysi syysistunnossaan 2015 useita erilaisia selvityksiä lainmuutoksesta. Viime vuonna syntyi piispojen selonteko avioliittolain muutoksesta, oikeudellinen selvitys ja keskustelumalli avioliitosta eri tavoin ajatteleville.
Sen lisäksi Kirkon tutkimuskeskus pani tuolloin vireille selvityshankkeen, jonka lopputuloksena valmistui tänä syksynä dosentti Maarit Hytösen toimittama artikkelikokoelma Perhe ja avioliitto muutoksessa. Sen tiimoilta järjestettiin seminaari eilen tiistaina Helsingissä.
Kristinusko on ”metakosminen” uskonto
Kirjassa dosentti Jyri Komulainen selvittää uskontojen suhtautumista seksuaalisuuteen, perheeseen ja avioliittoon. Suhtautuminen riippuu sitä, onko kyseessä niin sanottu ”kosminen” tai ”metakosminen” uskonto. Kristinusko kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Sen suhde yhteiskuntaan on erilainen kuin ”kosmisen” uskonnon, jonka pääpaino on tämän puoleisessa, rituaaleissa ja myyteissä. ”Kosmisia” uskontoja ovat niin sanotut luonnonuskonnot.
Kaikissa uskonnoissa on jokin ratkaisu ihmisen seksuaalisuuden säätelyyn. ”Kosmisissa” uskonnoissa hedelmällisyyttä juhlitaan ja se liittyy elämän kiertokulkuun. ”Metakosmisten” uskontojen keskuudessa suhtautuminen miehen ja naisen suhteeseen ja perheeseen on vaihtelevampaa.
Esimerkiksi ”metakosmisten” uskontojen ratkaisu seksuaalisuuteen on painottaa joko perheellistä tai askeettista elämänmallia. Protestanttisessa kristinuskossa, juutalaisuudessa, islamissa ja sikhiläisyydessä sekä konfutselaisuudessa nähdään, että uskonnollinen kutsumus voi toteutua myös arkielämässä.
Perhemallia korostavat uskonnot voivat myös ladata tähän vahvoja merkityksiä. Katolinen kirkko antaa miehen ja naisen seksuaalisuudelle sakramentaalisen merkityksen. Samoin tekevät esimerkiksi mormonit. Tästä sakramentaalisuudesta puolestaan seuraa, että avioero uskonnon näkökulmasta on mahdotonta tai ainakin erittäin hankala prosessi.
Komulainen kertoo omintakeisen uskonnon ratkaisun. Intiassa kehittyi ihanne, joka yhdistää perhe-elämän ja askeesin. Nuorena mies opiskelee ja elää selibaatissa, sitten hän perustaa perheen. Kun lapset on saatettu maailmalle, mies ryhtyy erakoksi. Neljäs vaihe koittaa, kun mies ryhtyy vaeltavaksi askeetiksi tavoitteenaan uskonnollinen vapaus. Ihanne on tosin teoreettinen, eikä sitä juuri noudateta.
Komulainen myös huomauttaa, että kristinusko on ainoa suurista uskonnoista, joka on lähtökohdiltaan selkeän yksiavioinen. Tämä on selitetty sillä, että kristinuskon syntyessä Rooman valtakunnassa vallitsi näkemys yksiavioisuudesta, jonka myös juutalaiset olivat omaksuneet.
Idealisoidulle kuvalle ”aidosta avioliitosta” ei löydy perusteluja tieteellisestä tutkimuksesta
Artikkelinsa lopuksi Komulainen tekee johtopäätöksen, että idealisoitu kuva ”aidosta avioliitosta” ei löydä perusteluja tieteellisestä tutkimuksesta, jonka mukaan mitään yhtä paratiisillista avioliittomallia ei ole ollut olemassa. Eri kulttuureissa on ollut kovin erilaisia perhe-malleja. Itse asiassa yleisin on ollut moniavioisuus, olkoonkin, että se oli käytännössä mahdollista vain pienelle osalle lähinnä varakkaita miehiä.
Niin ikään Komulainen näkee, että sulkupuolineutraali avioliittolaki on varsin radikaali keksintö, jos sitä vertaa avioliiton monivaiheiseen historiaan. Aatehistoriallisesti tarkastellen sukupuolineutraali avioliitto on paljon johdonmukaisemman kehityksen tulos. Uskontojen kannalta avioliiton muutos on kuitenkin vaikeaa, sillä niiden pyhissä teksteissä ja traditionaalissa opinkappaleissa on annettu rajauksia ja symbolisia merkityksiä avioliitolle.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Arvio: Asiantuntijoiden artikkelikokoelma perheen ja avioliiton murroksesta vie pintaa syvemmälle
Ilmoita asiavirheestä