Sopivatko itämaisista uskonnoista juontuvat fyysiset ja henkiset harjoitukset yksiin kristinuskon kanssa, kysyi uskontodialogin asiantuntija Elina Hellqvist avatessaan Jyväskylän kirkkopäivillä Vaihtoehto valaistumiselle? -tilaisuuden.
Kysymys keräsi täyden salillisen yleisöä Vanhaan pappilaan.
Hellqvist kysyi myös, onko sanan kirkko unohtanut muut aistit kuin kuulon. Onko hengellisyyttä olemassa vain kaulasta ylöspäin?
– Suomalaiset sanovat, että metsä kirkkoni olla saa. Mutta miksi ei nykyaikana myös joogasali?
Valaistumista on monenlaista
Valaistumisen käsitteeseen tarttui piispainkokouksen pääsihteeri, dosentti Jyri Komulainen, joka on perehtynyt itämaisiin uskontoihin. Hän painotti, että kyse ei ole yhtenäisestä käsitteestä, sillä sanalla on itämaisessa perinteessä erilaisia merkityksiä ja painotuksia.
Komulainen otti esiin uushindulaisen valaistumiskäsityksen, sillä se on vahvasti esillä länsimaissa, myös Suomessa erityisesti Taavi Kassilan kirjoituksissa.
Tiivistäen uushindulainen valaistuminen on erillisyyden katoamista. Buddhalainen valaistuminen puolestaan on irti päästämistä.
Vastauksena itämaislähtöiseen valaistumiseen Komulainen tarjosi näkemystä Kristuksesta valona ja täyteytenä. Tähän löytyy perusteita Raamatusta.
Toinen vastaus on mindfulness, joka tulee ottaa osaksi kristityn vaellusta. Komulainen sanoi, että Vuorisaarnasta löydettävissä oleva huolettomuuden asenne – pyhä huolettomuus – on samanlaista kuin buddhalainen pyrkimys valaistumiseen eli irti päästämiseen.
Komulaisen vastaus siihen, miten pitää suhtautua itämaista alkuperää oleviin harjoituksiin, on sama, jota kristillinen kirkko on noudattanut ennenkin.
– Alkuperää ei pidä säikähtää, vaan miettiä, miten asia kytkeytyy kristilliseen uskoon.
Hitautta ja tietoisuutta
Eläkkeellä oleva uskontokasvatussihteeri ja Thaimaan-lähetti Pekka Yrjänä Hiltunen keskittyi puheenvuoroissaan mindfulnessiin eli läsnäolotaitoihin, joita opetetaan monin eri tavoin. Mindfulnessissa ovat joogan tavoin vastakkain äärinäkemykset. Menetelmät nähdään joko läpeensä uskonnollisena toimintana tai täysin uskonnosta puhdistettuna.
– Mindfulnessin juuret ovat buddhalaisuudessa ja länsimaisissa terapiamuodoissa.
Hiltunen sanoi, että perusmuodossaan mindfulness on jokaiselle kristitylle suositeltava tapa tarkastella omaa elämää ja olla läsnä hetkessä. Kyse on tietoisuudesta ja niin sanotun arkielämän autopilotin kytkemisestä pois.
– Kukapa meistä ei olisi havahtunut joskus kysymään: mitä ihmettä minä tässä oikein teen?
Hiltusen mukaan mindfulnessissa havainto-tiedostaminen-toiminta-ketjua hidastetaan eli opetellaan läsnäolon taitoa.
Vaihtoehto valaistumiselle on myös parhaillaan työn alla olevan kirjan nimi. Siinä on useita eri kirjoittajia.
Kuva: Olli Seppälä. Pekka Yrjänä Hiltunen veti Jyväskylän Vanhassa pappilassa kristillisiä meditaatioharjoituksia.
Lue myös muita juttuja Kirkkopäiviltä:
Uusi ilmiö: Seurakuntia pyydetään järjestämään myös koulukirkot korvaavia uskonnottomia tilaisuuksia
Paneelikeskustelu Kirkkopäivillä: Totuuden jälkeisestä ajasta on siirrytty häpeän jälkeiseen aikaan
Piispa Jari Jolkkonen kirjoitti kirjan, jossa hän tunnustaa kaipaavansa totuutta etsiviä ateisteja
Piispat Hintikka ja Åstrand: Kirkon ja ääriliikkeiden keskusteluissa kynnyskysymys on ihmisarvo
Keskiluokkainen kirkko sai pyyhkeitä Kirkkopäivien imagokeskustelussa – ”Elitismikehitys uhkaa”
Björn Wahlroos Jyväskylän Kirkkopäivillä: Ehdoton armo ei ehkä ole hyvä idea
Köyhyyskeskustelu toi poliitikot kirkon alttarille: Jokainen euro budjetissa on arvovalinta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.