Arkkipiispa Kari Mäkinen näkee kirkollisen avioliittokeskustelun tulevaisuudessa paljon arkista työskentelyä ja ristiriitojen hyväksymistä. Mäkinen käsitteli aihetta Turun arkkihiippakunnan synodaalikokouksessa pitämässään avauspuheenvuorossa eilen tiistaina.
Avioliittokeskustelu menee arkkipiispan mukaan syvälle luterilaiseen identiteettiin ja sen yhteydessä käsitellään luterilaista perintöä aina raamatuntulkinnasta kirkon ja valtion välisiin suhteisiin saakka.
– Sellainen meidän kirkkomme on: kirkon teologinen perinne ja kirkon jäsenten elämänkokemus ja moraalitajut asettuvat vuorovaikutukseen.
Mäkinen huomauttaa, että vaikka luterilaisuuden viisisataa vuotta tuovat kokemusta ja perspektiiviä, ei menneisyys anna valmiita vastauksia kysymyksiin, joita sillä ei ole ollut.
Avioliittokeskustelu edellyttää arkkipiispan mukaan turvallista tilaa, jossa kaikkien kokemuksilla, peloilla, uskolla ja unelmilla on tilaa. Odotettavissa on myös ristiriitoja ja jännitteitä, mutta tämä ei Mäkisen mukaan ole ongelma.
– Sellainenkin meidän kirkkomme on; reformaation kirkko ei ole ehjä ja valmis. Se on kulkenut monin tavoin risaisena ja keskeneräisenä ja kulkee yhä.
Arkkipiispalle keskeneräisyys ja jännitteet eivät merkitse pelkoa hajoamisesta, vaan yhteistä suostumista ristin teologiaan.
Kari Mäkinen huomauttaa, että nykyisessä tilanteessa asettuvat ristikkäin toisaalta kirkon opetus jokaisen ihmisen arvosta ja yhtäläisestä paikasta kirkossa sekä opetus avioliitosta miehen ja naisen välisenä.
– Nämä kaksi opetusta ovat yhtaikaa kirkossamme totta. Niitä on vaikea sovittaa toisiinsa.
Mäkinen kuulee nykyisessä keskustelussa kahdenlaisia puheenvuoroja. Toisissa todetaan, että avioliitto-opetus on niin selvä asia, ettei siitä ole syytä edes keskustella, ja toisissa vaaditaan suoraa toimintaa ihmisten yhtäläisen arvon takaamiseksi. Molemmat ovat arkkipiispan mielestä yrityksiä kiertää tai kieltää ristiriita.
– Niiden [ristiriitojen] kanssa on elettävä. On suostuttava keskeneräisyyteen ja määrätietoiseen, kärsivälliseen työskentelyyn, siihenkin, että siitä aiheutuu kipua. Sellaista luterilaisuus on.
Puheessaan arkkipiispa kuvitteli itsensä alttarille ja eteensä seisomaan samaa sukupuolta olevan pariskunnan. Hän kertoi olevansa varma siitä, että he ovat Jumalan lahja toisilleen samalla tavoin kuin Jumala antoi ensimmäiselle ihmiselle toisen ihmisen. Kirkko on parille ja heidän läheisilleen luonteva paikka kokoontua yhteen pyytämään siunausta.
Tämän toteutumiseen käytössä on arkkipiispan mukaan olemassa kirkon rukousperinnön koko aineisto, jonka ytimessä ovat Herran rukous ja Herran siunaus. Kirkkokäsikirja ei tätä uutta tilannetta hänen mukaansa tunne ja olemassa olevien kaavojen käyttö ja muuttaminen ovat yhteisten päätösten takana.
Arkkipiispa päätti puheensa osoittamalla sanansa niin kuvitteelliselle parille hänen edessään kuin synodaalikokoukseen osallistujillekin.
– Tässä hetkessä on koko historia mukana, kirkon historia ja henkilökohtainen historia, koko se matka, josta tähän on tultu. Se ei kerro sitä, mitä on edessä. Sitä meistä kukaan ei tiedä. Sen tiedämme, että paljon arkista työtä ja arkista elämää. Siinä Jumala toimii.
– Elämä muuttaa teitä, sitä älkää pelätkö. Kun tulee ristiriitoja, puhukaa.
Kuva: Matti Karppinen
Lue myös:
Presidentti Tarja Halonen arkkihiippakunnan synodaalikokouksessa: Tehkää parannus!
Synodaalikokous Tampereella: Armoa on hyvin koulutettu poliisi
Tampereen hiippakunta pudotti eläkepapit pois synodaalikokouksesta, diakonit kutsuttiin
Ilmoita asiavirheestä