Fernando Meirellesin ohjaama elokuva Kaksi paavia kertoo kuvitteellisesta tapaamisesta ennen kuin saksalainen paavi Benedictus XVI luopui virastaan.
Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun argentiinalainen kardinaali Jorge Bergoglio (Jonathan Pryce) haluaa jäädä eläkkeelle. Paavi Benedictus XVI (Anthony Hopkins) kutsuu hänet luokseen keskustelemaan samaan aikaan, kun Vatikaania ravistelee tietovuotoskandaali. Tapaamisessa kumpikin aistii jumalallista johdatuksen makua.
Bergoglion yllätykseksi tapaaminen on paavin kesäpalatsissa. Kaksi vanhaa ja asemaansa väsynyttä miestä harhailee pitkin palatsin puistoa ja selvittää välejään. Oman huvinsa tilanteeseen tuo paavin aktiivisuusranneke, joka välillä huomauttaa, että on pysyttävä liikkeellä.
Kiukkuinen paavi moittii ja sättii Bergogliota. Tämä ajattelee hänen mielestään eri tavalla, ikään kuin yksittäisellä kardinaalilla olisi oikeus ajatella mitä haluaa. Bergoglio myös elää vaatimattomasti ja saa paavin mukaan siten toiset näyttämään ahneilta ja pröystäileviltä.
Bergoglio puolustautuu sillä, että maailma on muuttunut, joten kirkonkin täytyy muuttua. ”En ole tehnyt kompromissia, olen muuttunut. Se on eri asia”, hän sanoo.
***
Miehet päätyvät viettämään iltaa yhdessä. Paavi pyytää, että tämän illan ajaksi he voisivat unohtaa muut asiat ja olla vain kaksi veljeä keskenään.
Anthony Hopkinsin Benedictus on sosiaalisessa kömpelyydessään sekä vaivaannuttava että liikuttava. Jonathan Prycen Bergoglio yrittää lukea paavin käytöstä rivien välistä. Yhteisiä puheenaiheita on vaikea löytää. Bergoglio rakastaa tangoa ja jalkapalloa, Bene dictus elävöityy ainoastaan soittaessaan pianoa.
Lumoavinta on seurata Hopkinsin ja Prycen ilmeiden vivahteita, naurahduksia, hitaasti rakentuvaa suhdetta, joka kulminoituu tehtävästään luopuvan paavin helpotukseen ja paaviuden taakan harteilleen ottavan Bergoglion sisäiseen kamppailuun.
Elokuvan olisi voinut rakentaa pelkästään Hopkinsin ja Prycen keskustelun varaan. Välissä on kuitenkin takautumia, jotka kertovat Bergoglion elämänvaiheista, mutta eivät lainkaan Benedictuksen taustaa. Kun päästään synnintunnustuksiin asti, Benedictus tunnustaa jättäneensä elämättä. Ehkä takautumien puute alleviivaa juuri sitä.
***
Tosielämässä Benedictus XVI ja nykyinen paavi Franciscus tuskin ovat käyneet tällaista dialogia. Eikä Benedictus kertonut eläkkeelle jäämisestään etukäteen kuin aivan lähipiirilleen.
Elokuva perustuu Anthony McCartenin näytelmään The Pope. Tarina on täysin kuvitteellinen, mutta siihen on siroteltu faktoja. Paavi Benedictus tosiaan juo keltaista Jaffaa ja Franciscus tanssii tangoa. Benedictus käyttää perinteisiä punaisia kenkiä, Franciscus taas omia vanhoja kenkiään.
Varsinaisesti elokuva pyrkii näyttämään, miten kaksi täysin eri tavalla ajattelevaa ihmistä voivat sittenkin löytää toisensa. Näkemysten takaa paljastuu lopulta aina inhimillinen ihminen, jolla on omat haavansa. Ne voivat yllättäen yhdistää. Ihminen voi muuttua tekemättä kompromissia – ne ovat eri asioita.
Kaksi paavia on kaunis ja syvä elokuva. Eikä se muuta voisi ollakaan, kun pääosissa on kaksi loistavaa brittinäyttelijää, Anthony Hopkins ja Jonathan Pryce.
Kaksi paavia Netflixissä 20.12. alkaen. Elokuvaa esitetään myös valikoiduissa teattereissa.
Kuva: Peter Mountain
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.