Miten 2020-luvulla rukoillaan Jumalaa? Olli Seppälä on koonnut kirjan omista ja neljäntoista muun kirjoittajan rukouksista tai rukousharjoituksista. Sen taustana on hengellisen elämän murros, joka ammentaa useista lähteistä. Valtaosa kirjan kirjoittajista on kuitenkin pappeja, hengellisen perinteen siirtäjiä.
Kirjan perusteella rukoilija on luopunut kirkkorukousten juhlavasta kielestä. Hän ei kieriskele syyllisyydessä. Anteeksiantamusta enemmän hän etsii vahvaa ja kirkasta elämää, syvää osallisuutta luomakuntaan. Entiseen rukoilijaan hänet liittää tarve kiittää ja pyytää ja tapa rivittää rukous runon tapaan.
Lepään joogamatollani ja rukoilen -kirjassa on neljä lukua: Mieli, Keho, Henki ja Matkalla. Jokaisessa on Olli Seppälän oivaltavia rukousaforismeja: ”Jos rukoilet vain silloin, kun sinulla on asiaa Jumalalle, et ehkä koskaan saa selville, mitä asiaa Jumalalla on sinulle.” ”Rukous on tapa tutkia ihmisen paikkaa Jumalan maailmassa.”
Rukoilijalle merkittäviä ovat asennot ja liikkeet, mutta myös keskittyminen ja kiinnittyminen. Perinteisen polvistumisen sijaan hän levittää joogamattonsa tai asettuu pyhän kuvan eteen. Hengellisin harjoituksin hän avaa mielensä ja sulkee sen kohinan, venyy, taipuu ja kumartuu. Rukous ei ole vain lepopaikka. Sen paljaus myös vaatii.
***
Saara-Maria Pulkkinen katselee rukousta perinteen ulkopuolelta. Hän ei anna menetelmien sitoa eikä suostu retriitin hiljaisuuteen. Kaisa Karirannan uskollisesti toistettu rukouslause saa näkemään syvimmän olevaisen jopa halpatuotantotakissa.
Anna-Kaisa Tuomen rukouksissa kuuluu Ionan yhteisön kuulaus. Heidi Sikiö kuvaa, miten rukous muuttaa: Voin tuntea pyhän. Voin kohdata kaiken rakkauden. Ajatukseni saavat uuden selkeyden. Voin vapauttaa kehoni tunnelukot. Saan rauhan.
Tapio Koivu paljastuu runoilijaksi ja Risto Kormilainen ja Heidi Zitting perinteen jatkajiksi. Minna Jaakkola rukoilee voimanostotangon ääressä, Rebekka Naatus juostessaan, Jan Ahonen eturauhasvaivassa ja Minna Mannert naisen ruumiin kerran kuussa toistuvassa kiertokulussa. Niin ruumiin rukous syvenee päätä ja hengitystä laajemmalle, ja hiljaisuus saa rinnalleen myös intuition, kivun ja viimeiseen asti venymisen hengästeen voiman.
Kirjan viimeisessä osassa astutaan työpaikan pukuhuoneeseen, kassajonoon ja kiukaalta haihtuvan tumman oluen tuoksuun, rukoillaan huonon kummin rukous ja rukous verenpainetta mitatessa. Kirja on siis nimikaimansa Lepään palmumatollani ja rukoilen -kokoelman lisäksi sukua myös Michel Quoistin 1960-luvun klassikolle Rukouksia elämän arjesta. Paikoin maistuu tuoreessakin hengellisyydessä kulunut klisee: pyhä ”koskettaa” tai tieltä ”eksytään” ja Jumala ”näyttää suunnan”.
***
Selvimmin uutta tuovat kristilliseen rukoukseen jooga ja mietiskely. Uskontodialoginen rukous asettuu vieraanvaraisesti samaan pöytään kaikkien Jumalan lasten kanssa, rukoilivatpa he Jumalaa Jahven, Allahin tai Korkeimman nimellä. Freija Özcanin
Rukous monikulttuurisessa perheessä etsii tasapainoa eri uskontojen välillä. Astrologinen rukousmeditaatio käy läpi tähtimerkkeihin liitettyjä vahvuuksia. Henri Järvisen
Chakrameditaatio nimeää seitsemän kehon energiakeskuksia symboloivaa chakraa ja ottaa käyttöön ihmisen kyvyt.
Rukouksen ja mietiskelyn menetelmät ovat tyhjiä kuoria. Niihin liitetty sisältö ratkaisee, mitä ne ovat. Kun kristitty joogaa, se on kristillistä joogaa. Kun kristitty mietiskelee, se on kristillistä mietiskelyä. Hänen rukouksensa puhuttelusana kertoo, mihin ja kenelle hän rukouksensa suuntaa.
Pekka Yrjänä Hiltusen yksinkertaiset meditaatioharjoitukset opastavat aloittelijan tavoittelemaan läsnäoloa ja rauhaa. Kahden kupin harjoituksessa otetaan hyvä asento ja lasketaan kädet polville kämmenet ylöspäin. Mikä mielessä pyöriikin, se poimitaan asia kerrallaan, nimetään ja pudotetaan kämmenten kuppiin. Kun kaikki on poimittu, kämmeniä ylöspäin kohottaessa voi sanoa: Tämmöistä täältä nyt tulee. Pidä näistä huoli. Sen jälkeen on valmis jatkamaan rukousta.
”Jokaiseen rukoukseen vastataan”, kirjoittaa Olli Seppälä. ”Tavallisesti vastaus on rukous itsessään, sen synnyttämä sisäinen tila, josta katsottuna kaikki ulkoinen asettuu osaksi kokonaisuutta.”
Olli Seppälä (toim.): Lepään joogamatollani ja rukoilen. Kirjapaja 2020. 168 s.
Arvio on julkaistu 21.8 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.