Kirkkososiologian professori emerita Eila Helanderin tekemä selvitys kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä herättää sekä innostusta että kysymyksiä. Ehdotus annettiin eilen piispainkokoukselle Jyväskylässä. Kyseessä on vasta ehdotus, vaikka siihen sisältyy toimintasuositus.
Eila Helander sanoo, että ei lähde luulemaan tekemänsä selvityksen tai toimintasuosituksen jatkokäsittelystä mitään.
– Olen omat johtopäätökseni tehnyt, nyt piispainkokous tekee vuorostaan omansa. Olen tehnyt työtä pyydettyä, se oli mielenkiintoista ja haastavaa. Miksi sitä ei ole tehty jo aikaisemmin? Sitä pitää kysyä kirkolta.
Helanderin mukaan nyt on kirkon tehtävä pohtia, kuinka merkittävä teologinen kysymys avioliittoon vihkiminen sille on.
– Onko avioliittoon vihkimisessä ja siunaamisessa kyse ihmisen pelastukseen liittyvästä asiasta? Eikö kirkon tehtävä ole julistaa evankeliumin sanomaa, pelastusta, toivoa ja uuden elämän mahdollisuutta? Näihin kirkon olisi mielestäni profiloiduttava.
Helanderin esittämä suositus on kompromissi, jossa kirkko pitäytyy nykyiseen miehen ja naisen väliseen vihkikäytäntöön, mutta hyväksy samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli siitä, keitä kirkko voi vihkiä avioliittoon ja keiden siviilivihityn avioliiton se voi siunata. Myös tämän näkemyksen omaavat papit voisivat toimia omantuntonsa mukaan.
Tällöin kummankin käytännön kannattajat voisivat elää ja toimia saman kirkon sisällä. Selvityksessä esille tullut suomalaisten kunnioitus yksilön vakaumusta kohtaan vaikuttaa siihen, että ihmiset ovat valmiita hyväksymään erilaiset näkemykset myös kirkon sisällä.
Jotta kaikkia seurakuntalaisia kohdellaan samalla tavalla, hiippakunnan tulee Helanderin mukaan huolehtia siitä, että samaa sukupuolta olevan kihlaparin kohdalla vihkijän löytyminen ei jää vain heidän omaksi asiakseen.
Jahkailua ja kinkkisiä kysymyksiä
Kompromissiehdotus nostaa papin omantunnon keskiöön. Ne jotka eivät voi vihkiä, voivat vedota omaantuntoon ja ne, jotka ikään kuin toimivat kirkon virallisen opetuksen vastaisesti, tosin luvalla, vetoavat myös omaantuntoonsa. Sen lisäksi kumpikin osapuoli vetoaa Raamattuun ja teologiaan.
– Omantunnonkysymys on kinkkinen kysymys ratkaista, mutta se kirkon on tehtävä.
Helanderin mukaan kirkon on päädyttävä johonkin ratkaisuun, mieluiten sellaiseen joka ottaa huomioon erilaiset näkemykset. Jyrkkä pitäytyminen vain miehen ja naisen avioliittoon johtaa ongelmiin ainakin kirkon imagon ja jäsenyyden kannalta.
Lisäksi on tosiasia, että osa papeista on jo vihkinyt sateenkaaripareja. Vaarana on myös, että näitä tapauksia aletaan ratkaista tuomioistuimissa. Kirkoille tästä koituva haitta olisi merkittävä.
Kysymys samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ja kirkon jahkailu asiassa ovat Helanderin mielestä tarjonneet medialle mahdollisuuden viritellä värikkäitä otsikoita.
– Toki kirkolla olisi muitakin kysymyksiä ratkottavanaan. Mutta seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeitä kirkon jäsenille, eikä pelkästään teologisista syistä. Kirkko toteuttaa perustehtäväänsä, kun se on mukana ihmisten elämän tärkeissä taitekohdissa, kuten avioliiton solmimisessa. Vihkitilanteiden yhteydessä kirkko tavoittaa huomattavan määrän ihmisiä.
Helanderin mukaan sekin vaihtoehto on olemassa, että ei päätetä mitään ja annetaan nykyisen tilanteen jatkua ilman, että siihen puututaan.
– Mutta ei sekään ole kestävä ratkaisu. Jonkinlainen päätös kirkolliskokouskelta kyllä tarvitaan.
Piispainkokous keskustelee lokakuussa Helanderin selvityksestä ja vie sen omilla näkemyksillään varustettuna aikanaan kirkolliskokoukselle.
Kuva: Olli Seppälä. Kirkolliskokous.
Lue myös:
Selvitys: Kirkko ei luovu avioliitto-opetuksestaan, mutta sateenkaaripareja saa vihkiä
”Tämä on vaikea rasti” – arkkipiispa kommentoi Helanderin selvitystä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.