Elokuun ensimmäisenä päivänä vietetään uusnoitien eli wiccojen ensimmäisen sadonkorjuun juhlaa. Kelttiläisen perinteen mukaisesti se tunnetaan nimellä lughnasadh.
Juhlan vieton juuret ovat Irlannissa, niin sanotun kelttiläisen gaelin kansan kulttuurissa. Sitä on tiettävästi vietetty Lugh-jumalan kunniaksi, mutta tapa on säilynyt myös läpi kristillisen ajan.
Juhlan keskeisin merkitys liittyy sadonkorjuuseen ja luonnon kiertokulun kunnioittamiseen. Samantyyppisiä esikristilliseltä ajalta periytyviä juhlia tunnetaan ympäri Eurooppaa.
Esimerkiksi Suomessa vietetään koko satokauden ja siten vuoden päättävää kekriä loka-marraskuun taitteessa. Kuten lughnasadin, myöskään kekrin historiallisista juurista ei ole täyttä varmuutta. Nykyisin kekri tunnetaan lähinnä maaseudulla sadonkorjuunjuhlana.
Wicca on syntynyt 1900-luvun puolivälissä ja se kuuluu niin sanottuihin uuspakanallisiin uskontoihin. Perustajana pidetään vuonna 1964 kuollutta englantilaista Gerald Gardneria. Liikkeen taustalla on paitsi ympäri maailmaa vaikuttaneet shamanistiset perinteet, myös ajatus kristillisen ajan noitavainoihin säilyneestä uskonnosta.
Myöhemmin ajatus varsinaisesta noitien uskonnosta on hylätty paitsi tutkimuksessa myös wiccojen keskuudessa.
Suomessa wicca-uskonto on järjestäytynyt niin sanottujen uuspakanallisten ja luonnonuskontojen yhdistyksiin. Niitä ovat esimerkiksi Lehto ry. ja Pakanverkko ry.
Liike on jakautunut useisiin suuntauksiin. Kaikki uusnoituuden kannattajat eivät noudata mitään varsinaista perinnettä vaan harjoittavat niin sanottua eklektistä wiccaa. Usein se tarkoittaa itsenäistä uskonnonharjoitusta ja perinteiden yhdistelyä.
Wiccat itse katsovat, että heidän perinteessään on paitsi feministisiä elementtejä, myös luonnonsuojelun ideologiaa.
Juttusarjassa esitellään maailmanuskontojen juhlapäiviä.
Lue myös:
Onnettomuuksien päivänä muistellaan kansaa kohdannutta pahaa
Pioneerien päivänä muistellaan pitkää erämaavaellusta
Ilmoita asiavirheestä